Eilisilta / Yesterday evening

Olin eilen illalla suuntaamassa kotiin kun näin ton katulampun, sen luoman valon, tummat puut ja jäljet lumessa. Otin useamman kuvan, useimmat ilman ohikulkijaa. Tämä on yksi niistä harvoista joissa tarkenus ei osunut ihan kohdilleen, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri nimenomaan siksi koenkin, että tässä kuvassa on voimakkaampi tunnelma kuin missään niistä jotka olen ottanut viimeisen kahden tai kolmen viikon aikana. Tässä on hyvältä tuntuvaa pehmeyttä, joka ei tunnu virheeltä.

/

Yesterday evening, when I was heading home I saw this street light, the dark trees and traces in the snow. I took several photos, most of them without a passerby. This is one of the few that came out a bit out of focus, but yet, or maybe that's even why I think this specific photo has more feeling on it than any of the others that I have taken in the last two or three weeks. The softness feels good, not like a mistake.

She's in fashion

 

 

 

Malli / Model: Marigona Shala
Meikki ja hiukset / Make-up and hair: Katariina Niemi
Vaatteet / Clothes: Annika Heikinheimo

Otin nämä kuvat jo melkein kuukausi sitten Kira Gluschkoffin vetämällä muotikuvauskurssilla, mutta vasta nyt mulla on ollu aikaa ja jaksamista käsitellä näitä. Itse kuvat ei ole tyylillisesti todellakaan mitään tyypillisintä mua, mutta noita oli silti tosi hauskaa ja mielenkiintoista tehdä. Ja tekisinko ton uudelleen? Todellakin!

/

I took these photos on Kira Gluschkoff's fashion photography course already almost a month ago, but today was finally the day when I actually had time and energy to edit these. The photos are not typical me, not at all, but it was really fun and interesting to do the shootings. And would I do that again? Totally!

Itselleni / For myself

Nyt muistan taas miten jonkin asian näkeminen voi pysäyttää niin ettei ole väliä minne olin menossa ja miten kiireellä. Tai, että oli bussi johon piti ehtiä. Se on niin hyvä tunne - aika pysähtyy siihen hetkeen ja haluan vain katsoa kameran etsimen läpi ja saada sen kuvan.

Parhaimmillaan valokuvaus sekä rentouttaa, että antaa aivan järjettömän paljon uutta energiaa. Siitä on pitkä aika kun olisin kuvannut ihan vain itselleni, ilman ulkoisia pakotteita, joten ehkä sen takia nämä nimenomaiset kuvat nyt tuntuukin mulle niin tärkeiltä.

/

Now I remember the feeling when I see something and no matter where I was going or if there was a bus to catch, doesn't matter. I have to stop. It's such a good feeling - time stays still and all I wanna do is to look through the viewfinder and get the photo.

At its best photography can be both relaxing and good a way to get some new fresh energy. It's been a long time since I had photographed just for myself, so maybe that's why these particular images seem so important to me.

Naamioitunut / Disguised

Kuusi vuotta sitten multa syntyi jotain tämmöstä. Tuntuu aika huisilta katella näitä näin jälkeenpäin, koska tajuan, että näissä on pohjimmiltaan paljon samaa kuin siinä mitä teen nykyäänkin. Mun omat kasvot ja keho toimii mulle välineenä valokuvan tekemiseen ja tutkimusmatkailuun: mitä olen, kuka olen? Kaiken takana on voimakas halu mennä ylitse omista rajoistaan, kokeilla ja leikitellä, ja ennen kaikkea oppia hyväksymään oma itsensä.

Näitä maskeerauskuvia edelsi aina vähintään tunnin tai kahden verran keskittynyttä työskentelyä meikkien kanssa ja sen jälkeen puolen tunnin tai tunnin verran käytin lopputuloksen valokuvaukseen. Siinä oli jotain aivan äärimmäisen meditatiivista. Tekoprosessi oli se joka antoi eniten ja lopulliset kuvat oli vain tallenteita siitä kaikesta.

Eilen työskentelin yhden omakuvan parissa seitsemän tuntia. Siitä tuli samalla tapaa meditatiivinen olo. Tuntu äärimmäisen hyvältä keskittyä yhden kuvan tekemiseen niin täysillä ja pitkäjänteisesti. Luulen, että tuun jatkamaan samaan suuntaan.

/

I did these make-up experiments six years ago. The most interesting thing is that I'm still doing the same thing what I did back then. I use my face and body as an instrument to explore and create photos. Selfportrait is a journey and a way to try to reach over personal boundaries.

Pehmeässä valossa / In a soft light

Oon katsonut itseäni liian pitkään toisten ihmisten kautta. Pelännyt aina olevani vääränlainen tai tekeväni jotain väärin. Kun en haluaisi riidellä kenenkään kanssa. Jos voin estää riidan jättämällä oman mielipiteeni sanomatta, niin teen sen. Mieluummin olen hiljaa ja kärsin yksin kuin päästän pahimmassa tapauksessa helvetin irti. Riitely on niin pelottavaa.

Mutta jos pelkään näin suuresti yhteentörmäyksiä, niin en voi koskaan olla kenellekään toiselle aidosti läsnä. En voi olla rehellisesti oma itseni. Tällöin yritän vain mukautua sellaiseksi jollaisena uskon toisen osapuolen minut hyväksyvän. Mitä silloin olen? Kuka olen?

Yritin olla ihannekuva, mutta se ihannekuva olikin kuva jostain toisesta kuin minusta.

Olenko minä minä edes yhdessä näistä kuvista, vai olenko jokaisessa joku toinen? Onko nämä vain yrityksiä saada aikaan mielenkiintoinen valokuva?