Monday, November 30, 2009

Ei yhtään pöllömpi meininki.

Viikonloppu ja tää päivä on menny mukavasti Taikin joulumyyjäisissä. Tänään oli viimenen päivä, mutta ostajia oli kuitenkin aika kivasti. Meiän valokuvausporukalla oli siis yhteinen pöytä, tai oikeestaan kaks pöytää - yks oli ihan myyntipöytänä ja toinen taas toimi paketointipisteenä.

Lauantaina ja sunnuntaina olin myymässä, ja tänään olin paketoimassa ja piirtelin kirahveja paperipusseihin.

Aloin jo haaveilemaan, että ens vuonna ehkä otan puoliks pöydän jonkun kanssa... Ois niin siistiä, kun nytkin oli jo siistiä tolleen, vaikka en ite ehtiny hirveesti tekemään mitään. Multa oli myynnissä yks postikortti ja kasa magneetteja, sekä tänään päivällä toin vielä myyntiin muutaman printin mitä löysin jostain laatikoiden kätköistä. Kaikki mun magneetit meni kaupaksi, samoin jokunen postikortti ja printti, joten jäi hyvä mieli. :)

Välillä tuli myös kierreltyä siellä ostajien joukossa ja pöydissä näky kyl niin paljon kaikkea jännää ja mielenkiintosta, että iski todellinen valinnan vaikeus. Löyty mm. koruja, paitoja, printtejä, grafiikan vedoksia, valokuvia, kangaskasseja, magneetteja, pipareita, pipoja, kynttilöitä ja lautasia. Jos mulla ois paljon rahaa, niin oisin ostanu muutaman järjettömän siistin grafiikanvedoksen, mutta kun ei niin ei. Piti tyytyä vähemmän lompakkoa laihduttaviin juttuihin, joten ...

... päädyin lopulta ostamaan ihanan sympaattisen pöllö-kangaskassin, kaupanpäällisinä sain tollasen hauskan tarran (ja yks tyyppi anto mulle ja Alisalle pienet pinssit, kun rikottiin sen kakskymppinen kolikoiks - valitsin tollasen kenkäpinssin).

Ja, ja... sitten ostin vielä tänään ihan viime minuuteilla viis kappaletta tollasia hauskoja polkupyörä-printtejä (1e/kpl!). Ihastuin niihin ihan täysin - voisin vaikka tapetoida mun seinät noilla! Jotain niin symppistä!

Siistii, siistii, siistii!

Niin, ja melkeen unohdin - olihan mun pakko tukea meiän omaa pöytääkin, joten ostin meiän postikorttisarjan, jossa on jokaiselta yks kortti (oli pakko tunkea oma kortti pinon päällimmäiseks).

Kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin ja päästiin mukavasti voitolle, vaikka välillä oli sellanen fiilis, että saadaankohan edes omiamme takasin. Tuntu, että muiden pöydissä oli niin viimesen päälle jutut jne., mutta nyt kun näki mikä on meininki, niin on paljon helpompi suunnitella sitten taas seuraavia myyjäisiä ja onnistua niissä. Tekemällä oppii ja tästä on hyvä jatkaa!

Toivon todella, että keväälläkin olis tiedossa vastaavanlaiset myyjäiset - oli toi sen verran kivaa ja on se vaan jännä tunne, kun oma tai kaverin kuva menee kaupaksi. Sehän kertoo vaan siitä, että joku oikeesti tykkää siitä mitä mä teen, ja mitä meiän porukka tekeee. So cool.

Friday, November 20, 2009

Tunnelmien metsästämisestä.

Joskus kameran muistikortilta näyttää löytyvän sellaisia jo unohdettuja kivoja helmiä, jotka lämmittää ja saa flunssankin melkein kaikkoamaan.

Usva, melankolia, hiljaisuus, tyhjyys, tihkusade - jokin niissä kiehtoo ja jokin saa mut kerta toisensa jälkeen tarttumaan kameraan kun ulkona on mitä kaunein harmaa päivä ja sumu estää näkyvyyden. Näin siis myös muutama viikko sitten, ja tuloksena sain muutaman sellaisen kuvan, joita uskallan ehkä jopa sanoa parhaiksi kuvikseni pitkään aikaan.

Se mikä näiden lopullinen potentiaali tulee olemaan näkyy varmasti vasta pidemmän ajan kuluttua, mutta ainakin nyt rakastuin ja rakastan.

Mua kiehtoo se miten täysin mitättömästä kohteesta tai tyhjästä näkymästä voi löytää jotain merkittävää, jotain jossa on kuitenkin jotain, vaikka ei oikeastaan mitään. Mun omien kuvien kohdalla se jokin tuntuu olevan tunnelma, ja toivonkin tunnelman kautta tuovani esille jotain enemmän. Ajatuksia, hetkiä, muistoja, unelmia... mitä ikinä kenellekin tulee mieleen.

Oon huomannu, että tunnelman/tunnelmien tavoittaminen ei oo kuitenkaan aina niin helppoa. Vapaus, spontaanius ja kyky sietää virheitä - niitä tarvitaan kun metsästetään tunnelmia.

Voin omakohtaisesti sanoa, että olin ennen sommittelun ja rajauksen suhteen niin perfektionisti, että en sietäny omissa valokuvissani pienimpiäkään sattumanvaraisuuksia tai spontaaneja virheitä. Halusin tiukasti kontrolloida sitä mikä päätyy kuva-alalle ja mikä jää sen ulkopuolelle, mutta tekemällä näin onnistuin myös erittäin lahjakkaasti tappamaan kuvien tunnelman. Otoksista tuli tarkalleen sommiteltuja ja viimeisen päälle rajattuja, mutta äärimmäisen latteita ja hengettömiä. Sanalla sanoen kylmiä.

Nyt oon kuitenkin vähitellen oppinu näkemään sattumanvaraisuuden kauneutena ja tunnelmasta on tullu mulle tärkein asia valokuvauksessa ja valokuvissa. Täydellisyyttä varmasti edelleenkin jollain tasolla tavoittelen, mutta toisella tapaa - näkemällä epätäydellisyydenkin osana täydellisyyttä ja suhtautumalla rennosti virheisiin. Mikä tekisi kuvasta täydellisen, ellei jokin pieni häiritsevä virhe tai spontaani elementti joka pilkistää kuva-alan ulkopuolelta? Kuvan tunnelma, inhimillisyys, piilee nimenomaan epätäydellisyydessä.

Lopullinen kuvasarja tulee luultavasti näyttämään tältä. Nimesin kokonaisuuden alustavasti nimellä November ja enköhän sen nimen myös tule pitämään.

Friday, November 6, 2009

Tunnelmointia.

Toissailtana satoi kunnollinen ensilumi ja vielä eilen ulkona oli hämmentävän talvinen meininki. Muhun tarttu ainakin sellanen lapsenomainen riemu, kun maa muuttui asteittain valkoiseksi ja kenkien alla narskui. Siinä on jotain niin kotoista, siinä lumen narskumisessa. En osaa olla rakastamatta tollasia pieniä asioita. Oisin toivonu, että toi lumi ois pysyny pidemnpään, mutta Suomen (tai Helsingin) sääolosuhteille tyypillisesti tänään sai tietysti tarpoa loskassa ja taivaalta satoi niskaan silkkaa räntää. Vaikka eipä siinä mitään, tänään sain sitten nauttia kauniista sumusta, jos en muusta.

Kävin äsken kuvaamassakin räntäsadetta uhmaten, mutta niistä kuvista enemmän sitten ens viikolla, jos niistä nyt tuli yhtään mitään. Oli kuitenkin hauskaa tarpoa tuolla pimenevässä illassa ja toivoa, että sinne mustavalkofilmille tallentui jotain katsomisen arvoista. Mut niin, ei siitä sen enempää.

Aattelin nyt esitellä kolme Hangon reissulta otettua kuvaa, jotka sain tällä viikolla viimeisteltyä ja joista oli eilen kritiikki. Kiitos mun filminkehitysmokailuiden noista tuli tosi jänniä ja mielenkiintoisia kuvia. Ihan mun tyylistä, tunnelmallista, mutta voimakasta kuvaa, joten tykkäilen älyttömästi. Kun vielä lisää kuitupaperin harmauden (skannaus ei kylläkään tee oikeutta alkuperäisille vedoksille), niin enpä vois olla paljoa tyytyväisempi. Sain hyvät palautteetkin.







Keskimmäinen kuva tais lopulta nousta mun ja ilmeisesti muidenkin suosikiksi. Toivon vaan, että ehtisin ja jaksaisin tehdä siitä vielä suuremman vedoksen. Noi kun on nyt kooltaan aika pieniä, n. 15x20cm ja haluisin ainakin ton keskimmäisen kuvan mun omalle seinälle. Toisaalta pienikin on kyllä kaunista.

Tuesday, November 3, 2009

Tyytyväisyys.

Koulussa aika on menny ihan mukavasti pimiössä kemikaalihöyryissä ja kuvia vedostaessa. Eilen oli "Yöllinen tapahtuma" -tehtävän kritiikki. Sain ihan hyvää palautetta ja olin aikalailla tyytyväinen - ainoa kettumainen asia oli odottelu ja koulun käytävillä turhan panttina haahuilu, mutta minkäs tolle voi.


Mun yöllinen tapahtuma tais olla Stephen Kingin It -elokuvan innoittama.




Tässä taas pikkasen kuvia puolentoista viikon takaiselta Hangon kuvausreissulta, jolloin kuvattiin keskikoon kameroilla. En ollu koskaan ennen kuvannu sellasella, joten pientä sähläyksen makua ja epävarmuutta siinä aluks oli, mutta onneks pääsin aika pian jyvälle hommasta ja sain kuin sainkin ihan mukavat kuvat. Hassuinta, että parhaimmiksi taisi loppujen lopuksi osoittautua ne kuvat, joihin tuli valotusvirhe mun filminkehitysvaiheessa tekemien mokailuiden takia. Hetken jopa ajattelin, että jättäisin koko filmin kehittämättä, kun se varmasti oli jo totaalisen pilalla, mutta hyvin kävi. Sain outoja, mielenkiintoisia, tunnelmallisia ja kauniita kuvia.

Täytyy vielä mainita, että viime viikolla tänne mun kämppään kotiutu Kierrätyskeskuksesta kaunis peili sekä ihanan pitkä ja kapea pöytälevy. Molempia olin etsiskelly jo hyvän aikaa, joten oon tosi iloinen, että molemmat löyty.


Nyt täältä ei puutu oikeestaan enää mitään. Voin asustella tyytyväisenä.