Tuesday, November 23, 2010

MAK: Arvet

Kuvasin Metodi, aihe, kohde -kurssin tehtävään Yksilö lajinsa edustajana viiden muotokuvan sarjan arpisista ihmisistä. Kiitokset malleille!

Aihe on omakohtainen ja tuntuu, että nyt viiden valmiin kuvan jälkeen mielenkiinto ja into jatkaa tän sarjan parissa on vain vahvistunut. En ole ennen tehnyt valokuvasarjaa, jossa olisi näin selkeästi etukäteen mietitty aihe, valo ja visuaalinen tyyli, joten tää on ihan jo senkin puolesta tosi jännää hommaa. Enkä ole ennen varsinaisesti jatkanut minkään sarjan kanssa pidempään, mutta tämän parissa jatkan, ehdottomasti.

Pidän siitä miten nää kuvat lähti syntymään hieman hapuillen, mutta lopputulos on silti jotain aika yhtenäistä ja sellaista mun näköistä - pehmeää, tunnelmallista ja kaunista. Haluan jatkaa tällä linjalla. Kuvata lisää erilaisia arpi-ihmisiä ja yrittää saada kuviin tarpeeksi yhtenäistä, mutta tarpeeksi variaatiota, että mielenkiinto kuitenkin säilyy.

Ilmaan heitettiin tänään kritiikissä myös ajatus siitä, että rinnastaisin näihin arpi-kuviin jotain värikuvia. Se on pohtimisen ja kokeilemisen arvoinen idea.

Tästä on hyvä jatkaa ja odotan innolla, että pääsen tekemään uusia kuvia!

Monday, November 22, 2010

Berliini 1.8.-31.8.2010 | osa 3

Skannailin lisää elokuun Berliini-kuvia. Alla oleva ensimmäinen kuva kiteyttää niin hyvin sen tunnelman mikä siellä oli (huom. saippuakupla!) - ja tanssin lomassa oli hyvä kuvata. Kuvauskalustona edelleen uskollinen Pentax Spotmatic 1.8/50mm + värinega.

/

I scanned more photos from Berlin. The first photo below tells everything about the atmosphere (notice the small bubble!) - and it was good to shoot among dancing. The photos are taken on color film with my faithful Pentax Spotmatic and a 50mm / 1.8 lens.

Berliiniin mä kaipaan niin taas uudelleen.

Wednesday, November 17, 2010

Fiktiivinen perhe

Stefan Bremerin kontaktikuvauskurssin Fiktiivinen perhe -tehtävä ja sen viimehetken paniikissa ja epätoivossa syntynyt lopputulos. Sisko sai esittää kaikkien sukulaisten roolit ja tekikin sen niin loistavasti, et tosta suorituksesta pitäis ehdottomasti myöntää oscar! Kiitokset rakkaalle siskolle!

/

These photos were for Stefan Bremer's contact photography class. The title of the task was "A Fictional Family", so here's my version of it. A huge thank you goes to my lovely sister - she played all roles of my fictional relatives and she did it so amazingly!






Sunday, November 7, 2010

MAK: Arvet-valokuvaprojekti

Hei,

Etsin valokuvaprojektiin ihmisiä joilla on kehossaan yksi tai useampi selkeästi näkyvä arpi. Ideana minulla on ottaa nippu muotokuvia/henkilökuvia, joissa yhdistävä tekijä kuvattavien välillä ovat erilaiset arvet. Jos koet, että voisit olla etsimäni henkilö tai saattaisit tuntea jonkun sopivan, niin vinkkaa pliis!

Jotta homma aukeaisi vähän enemmän, niin alla muutama esimerkkikuva siitä millasia kuvia tavoittelen ja millaista visuaalista tyyliä haen koko kuvasarjaan. Eli mustavalkoisia/seepian sävyisiä kauniita kuvia, joissa on pehmeä kiilamainen tai spottimainen valo. Valo paljastaa kunnolla vain joitain kohtia ihmiskehosta ja varjo taas peittää vastaavasti toisia alueita. Lisäksi ajattelin, että voisin keskittyä lähinnä vain siihen kohtaa ihmiskehoa jossa arpi/arvet ovat, niin että edes kasvojen ei tarvitse välttämättä näkyä kuvassa tai ne voivat näkyä vain osittain. En siis pyri mihinkään perinteisiin puolivartalokuviin tms. vaan mieluummin rajaamaan, pelkistämään ja leikittelemään valolla ja varjolla.


Wednesday, October 20, 2010

MAK: Intuitio

Metodi, aihe, kohde -kurssin ensimmäinen tehtävä.

Ota kamera ja lähde kuvaamaan "intuitiivisesti" jotakin sellaista, joka kiinnostaa sinua. Älä mieti tai suunnittele liikaa kuvaamista, vaan ryhdy työhön ja katso mitä syntyy.

Tätä sitten syntyi maanantai-iltana.

Tavallisesti kun haluan kuvata intuitiolla lähden ulos kävelylle. Nyt halusin kokeilla jotain päinvastaista - valita jonkin kohteen ympäriltäni, huoneestani, ja leikkiä valolla, kuvakulmilla ja terävyysalueella. Halusin haastaa itseni näkemään yhden tietyn kohteen useammalla eri tavalla. Kaikki yläpuolella olevat kuvat ovat siis yhdestä ja samasta kohteesta. Se miten se ihmis-/naishahmo sinne kameran kennolle tallentui on edelleen mysteeri.

Friday, October 1, 2010

Monday, September 27, 2010

Berliini 1.8.-31.8.2010 | osa 2

Muutama lisäkuva Berliinin reissulta. Pentax Spotmatic 1.8/50mm + värinega

/

More photos from my Berlin trip. These are taken with Pentax Spotmatic and a 50mm / 1.8 lens on color film.

Friday, September 24, 2010

Yli-minä / ali-minä

Tänään tuli tehtyä aivan mahti yllätysreissu - Helsinki-Karjaa-Hanko. Yks olut pohjalle ja ruvettiin pareittain väsäämään pysyvää taideteosta Hangon katukuvaan, aikaa kolme tuntia, jonka jälkeen nopea kritiikki-kierros. Jokaisen onnistuneen teoksen (= kaikkien teosten) kunniaksi otettiin huikat jallua ja sen jälkeen kotiuduttiin baariin tsekkaamaan kuvia. Jees puitteet ja loisto meininki. Toi päivän tehtävä rentoutti ja vapautti kivasti.

Itellä oli aivan järjetön tärinä päällä, kun toinen toisensa perään tuli oikeesti järjettömän hyviä, mielenkiintoisia ja rohkeita kuvia. Aihe oli yli-minä / ali-minä. Mulla ideana oli rinnastaa neuroottinen syömisen kontrollointi ja sen vastakohta; täysi hallinnan menettäminen eli mässäily eli överit. Pelkäsin eilen näitä kuvia suunnitellessa, että lopputulos on jotain kliseistä, mutta yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, niin että lopputuloksesta tuli parin tunnin kuvauksen jälkeen jotain sellaista mitä en osannu edes toivoa. Jokin vaan loksahti paikoilleen. Homma toimi.

Tällä jos millä kurssilla jengi on heittäytyny ja intensiteetti on ollu jotain aivan omaa luokkaansa. Vilpittömästi niin iso rispekti Stefan Bremeriä ja koko tota meiän porukkaa kohtaan. Jokainen on joutunu pistämään itsensä niin täysillä likoon ja on tullu ymmärrettyä aivan hitosti asioita. Se, että tuntemattomat ei pure ja kontaktin ottamista on turha stressata. Se, että joskus paniikki on se mitä tarvitaan ja joskus taas totaalinen rentoutuminen toimii parhaiten hedelmällisenä maaperänä luovuudelle. Myös se on hyvä huomio, että parempi mennä kahtasataa metsään kuin päätyä tasapaksuun ja kaikkia kosiskelevaan ratkaisuun. Ja omakohtaisuus ja itsensä likoon laittaminen - niitä tarvitaan. Eikä huumorintajukaan ole pahitteeksi.

Ennen mulla ei ollu valokuvissa tai muutenkaan omassa tekemisessäni huumoria - valokuva oli muka niin järjettömän vakava asia. Onneksi nyt alkaa kuitenkin löytymään myös sitä pilkettä silmäkulmaan.

Thursday, September 16, 2010

Berliini 1.8.-31.8.2010

Vihdoin kuvia Berliinistä! Skannailtavaa riittäisi vielä vaikka miten, mutta uskoisin, että tässä on suurin osa onnistuneimmista ja mielenkiintoisimmista otoksista mitä tuli siellä kuukauden aikana otettua.

Pentax Spotmatic 1.8/50mm + värinega

/

Finally photos from Berlin! There's still a lot to scan, but I think these are some of the best and most interesting photos I took there during that one month.

Pentax Spotmatic 1.8 / 50mm lens + color film

Friday, September 10, 2010

Kuvallista poljentoa.

Aika raskaalta tuntuva ensimmäinen varsinainen kouluviikko takana. Ollut intensiivistä, kuvauksen täytteistä, turhauttavaa, liian vähän unta, liian vähän ruokaa, liian paljon yöllistä kävelyä (Arabia-Kaisaniemi-Koskela), hetkittäistä euforiaa ja kuitenkin myös pieniä onnistumisen tunteita.

Sain keskiviikkona valokuvasarjan lähtökohdaksi kaksi sanaa - onnellisuus ja vimma. Päädyin siihen, että musiikki antaa parhaimmillaan erittäin onnellisen olon, niin soittajalle kuin kuuntelijallekin ja musiikkilajista hieman riippuen sekä soittoon, että musiikin tahdissa tanssimiseen voi sisältyä hirvittävä määrä intoa ja vimmaa. Aiheeksi valikoitui näin katumuusikot, ja laajemmin käsitettynä katutaiteilijat.

Kyseinen aihe on itseasiassa pyörinyt mun mielessä jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt löytyi se tarvittava rohkeus tarttua toimeen ja lähestyä kunnolla näitä ihmisiä. Se on hurjaa miten paljon ujous ja arkuus voikaan rajoittaa ihmistä, ja samalla on hurjaa miten nopeasti voi myös voittaa omat pelkonsa kun aika vain on oikea. Nyt taisi olla todella oikea aika, sillä alkuviikosta vielä hirvitti lähestyä tuntemattomia ihmisiä kameran kanssa ja pyytää lupaa kuvata - nyt taas viikonlopun koittaessa tuntuu, että ei ole enää ongelmaa.

Nautin näiden ihmisten soitosta ja kuvaamisesta suunnattomasti ja tuun varmasti jatkamaan tän saman aiheen ja kuvasarjan parissa viikon tai parin kuluttua. Kun musiikissa on kunnon poljento ja meininki, niin eihän sitä voi olla hymyilemättä. Ja mikä parasta - näiden kuvien kautta kuulen edelleen haitarit ja torvet.

Nyt lähden kyllä kotiin päin paistamaan köyhiä ritareita ja nukkumaan!

Wednesday, September 1, 2010

Luna Land

Palasin Helsinkiin viime yönä ja ei voi kun todeta, että Berliini oli upea ja meiän reissu sitäkin upeampi. Elokuu oli täynnä graffiteja, viiniä ja sitruunaolutta, pieniä kahviloita, mielenkiintoisia ihmisiä ja lukemattomia kasvoja, teknoa ja drum'n'bassia, kirpparilöytöjä, vihreyttä ja sadekuuroja, omenapiirakkaa, lukuisia kuvattuja filmirullia sekä pitkiä pitkiä aamuja ja sisäpihalta kantautuvia elämästä kertovia ääniä.

Viimeisen kuukauden aikana kertyneen kuvasaldon purkaminen vie varmasti aikaa, varsinkin kun kuvasin lähes täysin filmille, mutta aloitan niistä muutamista digikuvista, jotka otin viime viikonloppuna. Silloin raunioitunut Spreepark-huvipuisto heräsi henkiin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ja muuntautui illan tullen jättimäisiksi teknofestareiksi eli Luna Landiksi.