Wednesday, January 20, 2010

Punainen.

Nyt mulle on vähitellen viimepäivien aikana alkanu hahmottumaan salamakuvauksen mahdollisuudet. Oon aina pitäny salamaa karuna tunnelman tappajana ja studiokuvaukseen liittyvänä pakollisena juttuna, mutta ilmeisesti siitä on muuhunkin kuten täydentämään vallitsevaa valoa. Alan olla jo kolmen päivän salamakurssin jälkeen niin ihastunu ton irtosalaman mahdollisuuksiin, että pakko varmasti hankkia oma viimeistään kesään mennessä.

Tänään oli pelkkä kuvauspäivä ja tehtävänä ottaa kuvia suoralla salamalla sekä kokeilla heijastaa salama eri pinnoista. En oikeestaan keksiny mitään kummosta niihin kuviin, kunhan otin jotain, mutta nyt sitten innostuin oikeesti kun kokeilin yhdistää salaman vallitsevaan valoon sekä vetää vielä värien osalta nupit kaakkoon.

Punaista, punaista, punaista - ite tykkäilen ja oon tyytyväinen kun kerrankin onnistuin tekemään jotain kivaa salamalla. Näitä kuvia en ikävä kyllä voi näyttää huomenna, koska niissä tehtävissä piti käyttää pelkkää salamavaloa, mutta eiköhän näidenkin kuvien vuoro vielä tule.

Ja punaisesta aiheesta jatkaakseni voisin sanoa, että alan vähitellen lämpeemään Kentin Röd -albumille, vaikka ensin olinkin täysin vastarannan kiiski sen suhteen. Nyt kuitenkin Hjärta, Vals för satan (din vän pessimisten), Svarta linjer, Ensamheten ja Det finns inga ord kolahtaa jo kivasti, ja voi olla että loppujen lopuksi päädyn vielä joskus pitämään koko albumista. Hartwall Areenan keikalle en oo kuitenkaan maaliskuussa menossa, enkä usko että tulee harmittamaan. Mulle Kent on niin intiimiä ja tunnelmallista musiikkia, että en osaa erityisemmin lämmetä ajatukselle, että näkisin ne mammuttimaisella Areenalla, vaikka niiden musiikki onkin mulle tärkeetä ja merkitsee edelleen paljon.

Vielä tää yks biisi ja sitten katoa peiton alle.

No comments:

Post a Comment