Wednesday, March 10, 2010

Sudekin hengessä.

Tänään oli sen verran hyvä vedostuspäivä, että nyt mulla on viis värikuvaa valmiina ja ne vaan oottelee ens viikkoa ja kritiikkiä. Vedostin just ne kuvat mitä olin suunnitellukin ja kivoilta näyttää! Niistä enemmän ehkä sitten ens viikolla, kun oon kuullu palautteen.

Nyt kuitenki värikuvien maailmasta paluu mustavalkoiseen eli valokuvahistorian tehtävään, jonka deadline on ylihuomenna. Ideana oli valita jokin kurssikirjallisuudesta löytyvä valokuva ja tehdä siitä oma mukaelma, sekä lisäksi esittely alkuperäisen kuvan ottajasta. Vasemmanpuoleinen kuva on siis Josef Sudekin From the Window of my Atelier -kuvasarjasta vuodelta 1940-1954 ja vieressä mun mukaelma siitä.

Mun oli pakko valita Josef Sudek, kun niin tykkäilen sen kuvien romanttisesta tunnelmasta ja samaistun niihin. Sadepisaroiden iskeytyminen ikkunalasiin ja valuminen sitä pitkin on yks kauneimmista asioista ikinä ja koitin etsiä jotain yhtä kaunista tunnelmaa omaan versiooni. Siellä taivaalla lentää lintukin, vaikka näin pienessä kuvassa se näyttää enemmän pölypallolta.

Mun tavaramerkki alkaa ilmeisesti olemaan se, että kuvaan hyvin usein jonkin läpi tai takaa; jostain muiden katseilta suojassa ja yrittäen pysyä sivullisen roolissa. En halua muiden sen kummemmin huomaavan, että valokuvaan, koska se pilaa usein kuvan tunnelman enkä oo muutenkaan luonteeltani sellanen, että haluaisin olla huomion keskipisteenä. Parhaat kuvat mulla syntyy silleen, että ei itekään tiedosta kuvaavani - oon vaan tarkkaavaisena ja herkkänä sille mitä ympärillä on ja tapahtuu. Sitten vain poimin kameralla ne oikeat asiat ja hetket.

Joskus mietin, että haluisin olla ihan toisenlainen valokuvaaja - kuvata jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin häilyviä näkymiä ikkunasta ja melankolisia ja hassuja yksityiskohtia omasta ympäristöstä. Toi olo tuli taas tänään kun näin miten upeita ja erilaisia kuvia muut oli ottanu, enkä sano tätä mitenkään negatiivisessa mielessä. Sitä vaan jaksaa niin paljon hämmästellä, ihmetellä ja ihastella muiden aikaansaannoksia, että alkaa kyseenalaistamaan myös omia tekemisiään. Mut tiedän, että ei pitäis miettiä liikaa. Ehkä tää on pelkoa siitä, että alkaisin toistamaan itseäni liikaa ja tulis seinä vastaan, varsinkin nyt kun tiedostan tietyn kaavan omissa kuvissani.

Loppujen lopuksi pidän kyllä tosi paljon siitä mihin suuntaan mun kuvat on kehittyny, joten enköhän tee vaan sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja luontevalta.

No comments:

Post a Comment