Monday, September 27, 2010

Berliini 1.8.-31.8.2010 | osa 2

Muutama lisäkuva Berliinin reissulta. Pentax Spotmatic 1.8/50mm + värinega

/

More photos from my Berlin trip. These are taken with Pentax Spotmatic and a 50mm / 1.8 lens on color film.

Friday, September 24, 2010

Yli-minä / ali-minä

Tänään tuli tehtyä aivan mahti yllätysreissu - Helsinki-Karjaa-Hanko. Yks olut pohjalle ja ruvettiin pareittain väsäämään pysyvää taideteosta Hangon katukuvaan, aikaa kolme tuntia, jonka jälkeen nopea kritiikki-kierros. Jokaisen onnistuneen teoksen (= kaikkien teosten) kunniaksi otettiin huikat jallua ja sen jälkeen kotiuduttiin baariin tsekkaamaan kuvia. Jees puitteet ja loisto meininki. Toi päivän tehtävä rentoutti ja vapautti kivasti.

Itellä oli aivan järjetön tärinä päällä, kun toinen toisensa perään tuli oikeesti järjettömän hyviä, mielenkiintoisia ja rohkeita kuvia. Aihe oli yli-minä / ali-minä. Mulla ideana oli rinnastaa neuroottinen syömisen kontrollointi ja sen vastakohta; täysi hallinnan menettäminen eli mässäily eli överit. Pelkäsin eilen näitä kuvia suunnitellessa, että lopputulos on jotain kliseistä, mutta yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, niin että lopputuloksesta tuli parin tunnin kuvauksen jälkeen jotain sellaista mitä en osannu edes toivoa. Jokin vaan loksahti paikoilleen. Homma toimi.

Tällä jos millä kurssilla jengi on heittäytyny ja intensiteetti on ollu jotain aivan omaa luokkaansa. Vilpittömästi niin iso rispekti Stefan Bremeriä ja koko tota meiän porukkaa kohtaan. Jokainen on joutunu pistämään itsensä niin täysillä likoon ja on tullu ymmärrettyä aivan hitosti asioita. Se, että tuntemattomat ei pure ja kontaktin ottamista on turha stressata. Se, että joskus paniikki on se mitä tarvitaan ja joskus taas totaalinen rentoutuminen toimii parhaiten hedelmällisenä maaperänä luovuudelle. Myös se on hyvä huomio, että parempi mennä kahtasataa metsään kuin päätyä tasapaksuun ja kaikkia kosiskelevaan ratkaisuun. Ja omakohtaisuus ja itsensä likoon laittaminen - niitä tarvitaan. Eikä huumorintajukaan ole pahitteeksi.

Ennen mulla ei ollu valokuvissa tai muutenkaan omassa tekemisessäni huumoria - valokuva oli muka niin järjettömän vakava asia. Onneksi nyt alkaa kuitenkin löytymään myös sitä pilkettä silmäkulmaan.

Thursday, September 16, 2010

Berliini 1.8.-31.8.2010

Vihdoin kuvia Berliinistä! Skannailtavaa riittäisi vielä vaikka miten, mutta uskoisin, että tässä on suurin osa onnistuneimmista ja mielenkiintoisimmista otoksista mitä tuli siellä kuukauden aikana otettua.

Pentax Spotmatic 1.8/50mm + värinega

/

Finally photos from Berlin! There's still a lot to scan, but I think these are some of the best and most interesting photos I took there during that one month.

Pentax Spotmatic 1.8 / 50mm lens + color film

Friday, September 10, 2010

Kuvallista poljentoa.

Aika raskaalta tuntuva ensimmäinen varsinainen kouluviikko takana. Ollut intensiivistä, kuvauksen täytteistä, turhauttavaa, liian vähän unta, liian vähän ruokaa, liian paljon yöllistä kävelyä (Arabia-Kaisaniemi-Koskela), hetkittäistä euforiaa ja kuitenkin myös pieniä onnistumisen tunteita.

Sain keskiviikkona valokuvasarjan lähtökohdaksi kaksi sanaa - onnellisuus ja vimma. Päädyin siihen, että musiikki antaa parhaimmillaan erittäin onnellisen olon, niin soittajalle kuin kuuntelijallekin ja musiikkilajista hieman riippuen sekä soittoon, että musiikin tahdissa tanssimiseen voi sisältyä hirvittävä määrä intoa ja vimmaa. Aiheeksi valikoitui näin katumuusikot, ja laajemmin käsitettynä katutaiteilijat.

Kyseinen aihe on itseasiassa pyörinyt mun mielessä jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt löytyi se tarvittava rohkeus tarttua toimeen ja lähestyä kunnolla näitä ihmisiä. Se on hurjaa miten paljon ujous ja arkuus voikaan rajoittaa ihmistä, ja samalla on hurjaa miten nopeasti voi myös voittaa omat pelkonsa kun aika vain on oikea. Nyt taisi olla todella oikea aika, sillä alkuviikosta vielä hirvitti lähestyä tuntemattomia ihmisiä kameran kanssa ja pyytää lupaa kuvata - nyt taas viikonlopun koittaessa tuntuu, että ei ole enää ongelmaa.

Nautin näiden ihmisten soitosta ja kuvaamisesta suunnattomasti ja tuun varmasti jatkamaan tän saman aiheen ja kuvasarjan parissa viikon tai parin kuluttua. Kun musiikissa on kunnon poljento ja meininki, niin eihän sitä voi olla hymyilemättä. Ja mikä parasta - näiden kuvien kautta kuulen edelleen haitarit ja torvet.

Nyt lähden kyllä kotiin päin paistamaan köyhiä ritareita ja nukkumaan!

Wednesday, September 1, 2010

Luna Land

Palasin Helsinkiin viime yönä ja ei voi kun todeta, että Berliini oli upea ja meiän reissu sitäkin upeampi. Elokuu oli täynnä graffiteja, viiniä ja sitruunaolutta, pieniä kahviloita, mielenkiintoisia ihmisiä ja lukemattomia kasvoja, teknoa ja drum'n'bassia, kirpparilöytöjä, vihreyttä ja sadekuuroja, omenapiirakkaa, lukuisia kuvattuja filmirullia sekä pitkiä pitkiä aamuja ja sisäpihalta kantautuvia elämästä kertovia ääniä.

Viimeisen kuukauden aikana kertyneen kuvasaldon purkaminen vie varmasti aikaa, varsinkin kun kuvasin lähes täysin filmille, mutta aloitan niistä muutamista digikuvista, jotka otin viime viikonloppuna. Silloin raunioitunut Spreepark-huvipuisto heräsi henkiin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ja muuntautui illan tullen jättimäisiksi teknofestareiksi eli Luna Landiksi.