Friday, September 10, 2010

Kuvallista poljentoa.

Aika raskaalta tuntuva ensimmäinen varsinainen kouluviikko takana. Ollut intensiivistä, kuvauksen täytteistä, turhauttavaa, liian vähän unta, liian vähän ruokaa, liian paljon yöllistä kävelyä (Arabia-Kaisaniemi-Koskela), hetkittäistä euforiaa ja kuitenkin myös pieniä onnistumisen tunteita.

Sain keskiviikkona valokuvasarjan lähtökohdaksi kaksi sanaa - onnellisuus ja vimma. Päädyin siihen, että musiikki antaa parhaimmillaan erittäin onnellisen olon, niin soittajalle kuin kuuntelijallekin ja musiikkilajista hieman riippuen sekä soittoon, että musiikin tahdissa tanssimiseen voi sisältyä hirvittävä määrä intoa ja vimmaa. Aiheeksi valikoitui näin katumuusikot, ja laajemmin käsitettynä katutaiteilijat.

Kyseinen aihe on itseasiassa pyörinyt mun mielessä jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt löytyi se tarvittava rohkeus tarttua toimeen ja lähestyä kunnolla näitä ihmisiä. Se on hurjaa miten paljon ujous ja arkuus voikaan rajoittaa ihmistä, ja samalla on hurjaa miten nopeasti voi myös voittaa omat pelkonsa kun aika vain on oikea. Nyt taisi olla todella oikea aika, sillä alkuviikosta vielä hirvitti lähestyä tuntemattomia ihmisiä kameran kanssa ja pyytää lupaa kuvata - nyt taas viikonlopun koittaessa tuntuu, että ei ole enää ongelmaa.

Nautin näiden ihmisten soitosta ja kuvaamisesta suunnattomasti ja tuun varmasti jatkamaan tän saman aiheen ja kuvasarjan parissa viikon tai parin kuluttua. Kun musiikissa on kunnon poljento ja meininki, niin eihän sitä voi olla hymyilemättä. Ja mikä parasta - näiden kuvien kautta kuulen edelleen haitarit ja torvet.

Nyt lähden kyllä kotiin päin paistamaan köyhiä ritareita ja nukkumaan!

2 comments: