Mun on vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuun puoliväli. Viimeiset kaks viikkoa on ollu todella uuvuttavat, mutta nyt kun sain nukuttua pari yötä hyvin ja syötyä kunnolla, niin tuntuu, että oon taas ihan elävien kirjoissa.
Oon viime aikoina tehny useampaa projektia ja koulukursseja samanaikaisesti, mikä on selkeesti vieny voimia, mutta samalla musta on tuntunu entistäkin hienommalta olla valokuvaaja ja saada tehdä sitä mikä tuntuu omalta. Ei se ole pelkästään sitä, että tapaan uusia ihmisiä ja näen uusia paikkoja, vaan ennen kaikkea hyvältä on tuntunut luottamus ja se, että luottamuksen ansiosta oon tuntenu pääseväni lähelle kaikkea sitä mitä tapahtuu ja mitä mun olisi tarkoitus jotenkin taltioida. En tarkoita pelkästään fyysisesti lähelle vaan myös henkisesti. Esitys ei ole välttämättä vielä valmis ja lopullinen kun mä tuun paikalle, mutta oon iloinen siitä, että mut kutsutaan mukaan sellasessa vaiheessa. Ihmiset on kenties herkässä tilassa, koska mikään ei ole vielä kovinkaan selvää, mutta palaset on jo olemassa ja samoin kaikki mahdollisuudet siihen, että syntyy jotain intensiivistä ja vaikuttavaa. Ja sieltä myös löytyy se kauneus - niistä hieman epävarmoista hetkistä jolloin koko esitys hakee vielä muotoaan.
Nämä kuvat on Teatteri Takomossa esitetystä "Pastoraalisinfonia - Amor mundi" -esityksestä. Onnistuneiden esityskuvien ottaminen on aina haastavaa, mutta mä tykkään tosta haasteesta. Sen sijaan, että ohjailisin tapahtumia, niin haluan useimmiten seurailla tilannetta ja odottaa oikeaa hetkeä Cartier-Bresson -tyyliin, ja mikä parasta, teatteri/tanssi/performanssi-kuvaamisessa se on mahdollista. Näiden kuvien ottaminen tuntu todella hyvältä ja oottelen jo innolla, että pääsen taas uuden esityksen kimppuun. Tää on ehdottomasti yksi niistä alueista valokuvauksessa, jossa tunnen olevani ihan omassa elementissäni.
Pastoraalisinfonia - Amor mundi
työryhmä/esiintyjät:
sävellys ja ohjaus: Laura Murtomaa
äänisuunnittelu ja sovitus: Tuomas Norvio
valosuunnittelu: Jani-Matti Salo
/
It's hard to believe that it's already mid-December. The last two weeks have been totally exhausting for me, but now after two well slept nights and some proper food I feel that I'm alive again.
I've been working with different projects and school courses at the same time, and all that has taken a lot of my energy, but once again I've also felt that it's a privilege and an honor to be a photographer. It's not only that I meet new people and I see new places, but that people trust me and because of that trust I'm allowed to get so close to the things that happen. Not only in a physical way but also mentally. The set isn't necessarily ready and final when I come into the situation, but I'm glad that I'm invited to be there at that point. People are maybe in a fragile state of mind as nothing is yet totally clear, but the pieces are there and the possibilities to make it something intense and impressive. And that's also where the beauty is - in those unsure moments when the performance is still taking it's shape.
These photos are from "Pastoraalisinfonia - Amor mundi" in Teatteri Takomo, Helsinki. It's always challenging to take good performance photos, but I love that challenge. Instead of controlling the things that happen I mostly wanna wait for the right moment like Cartier-Bresson, and in theatre/dance/performance photography that's possible. It felt great to do these shots and I'm already waiting for the next thing. This is definitely one of those areas in photography where I'm totally in my own element.
Pastoraalisinfonia - Amor mundi
working group/performers:
composer and director: Laura Murtomaa
sound design and arrangement: Tuomas Norvio
lighting design: Jani-Matti Salo
