the missing elements in me.: Kuhmo

Monday, February 11, 2013

Takapenkin kummitus / Ghost of the back seat

Myönnän, että nää kuvat on tavallaan ylijäämiä. Vain kasa yksittäisiä kuvia joita en oo onnistunut tähän saakka yhdistämään yhtään mihinkään, mutta ajattelin, että nyt on kuitenkin korkea aika tehdä jotain. Se jokin on tietysti pistää kaikki jämät yhteen ja luoda taas kerran yks sekalainen miksaus kuvia. Muuten käy niin, että unohdan täysin näiden kuvien olemassaolon, vaikka ainakin mun silmissä ja mielessä nää otokset on ihan olemassaolon arvoisia. Nämä vie mut takaisin kaikkiin viime vuoden hyviin hetkiin.

I admit that these are kind of leftovers. Only a bunch of single photos that I haven't been able to combine with anything so far, but nevertheless I thought that it's finally time to do something with them. That means of course that I'll put them all together and create a mix of various photos. Otherwise I'm sure I'll just forget that these photos even existed, though these are worth existing - at least in my eyes and mind. These take me back to all the good days that I had last year.

Omakuva kesäkuussa, 2012 / Self-portrait in June, 2012

Berliiniläinen kameli I, 2012 / Berliner camel I, 2012

Kesän iltauinti, 2012 / Summer night swimming, 2012

Alisa kahvilassa, 2012 / Alisa in a café, 2012

Ratikka-tyttö, 2012 / Tram-girl, 2012

Hohtava sitruuna, 2012 / Glowing lemon, 2012

Berliiniläinen kameli II, 2012 / Berliner camel II, 2012

Lamppu, 2012 / A lamp, 2012

Irina, 2012

Kurkistus, 2012 / A peek, 2012

Isä maalaa, 2012 / My dad painting, 2012

Elävä kissapatsas, 2012 / A living cat statue, 2012

Vastaleikattu, 2012 / Freshly cut, 2012

Takapenkin kummitus, 2012 / Ghost of the back seat, 2012

Wednesday, July 4, 2012

Sommelo 2012

Olin viime viikolla talkoolaisvalokuvaajana Sommelo-festivaalilla Kuhmossa. Jotenkin mulla oli voimakas tunne, että tonne mun täytyy mennä, vaikka en ollu koskaan aiemmin edes käynyt tuolla suunnalla Suomea. Ja nyt kun festivaali on päättynyt, niin tiedän, että toi mun tunne oli todellakin aivan oikea. Kuhmo oli kaunis pieni paikka ja Sommelo oli erittäin ihana, sympaattinen ja korkeatasoinen festivaali täynnä mielenkiintoisia ja vaikuttavia esityksiä.

Päivät oli hektisiä etenkin Sommelon loppua kohden, mutta nautin kyllä jokaisesta hetkestä. Oli niin jännittävää hiiviskellä pimeässä - yrittää ollla häiritsemättä esitystä, mutta löytää toimiva kuvakulma josta ottaa kuvia. Ekojen päivien aikana sähläsin muutamaan kertaan aika tavalla, mutta loppua kohden kuvausvarmuus alkoi todella löytyä ja kuvat parani kokoajan. Siitä tuli hyvä tunne.

Joitain asioita ei yksinkertaisesti opita koulussa, ja luulen, että tämä oli yksi niistä. Täytyi vain kuvata, kuvata ja kuvata lisää, että alkoi löytymään se oikea tuntuma miten hommat tehdään. Tietysti jokainen valokuvaaja työskentelee omalla tavallaan, joten ei ole oikeastaan olemassa sääntöjä joiden mukaan toimia. Pari kertaa täytyi mennä yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta oon kuitenkin ihan tyytyväinen lopullisiin kuviin.

Last week I was volunteering as a photographer in an ethno music festival called Sommelo. The festival was held in Kuhmo, which is close to the Russian border and about 550km to northeast from Helsinki. I had never been in that area before, but somehow I had a strong feeling that I'll have to go there. And now when the festival is over I can say that my feeling was just right. Kuhmo was a beautiful little place and Sommelo was very nice and high-class festival full of interesting and impressive performances.

The days were hectic, especially towards the end of Sommelo, but I enjoyd every moment of it. It was so exciting to sneak in the dark - trying not to disturb the performances, but to find a good angle to take photos. During the first days I messed up quite much photos, but I'm glad that after mistakes I started to find the right mood and my photos got better and better.

Some things you can never learn in school and I think this was one of those. I had to just take and take photos, and take some more to get the touch how things are done. Of course every photographer works in a different way, so there's really no rules to follow. Few times I had to go through some trial and error but I'm still happy with the final photos.