Valokuvallisia poimintoja kirjahyllystäni / Photographical picks from my bookshelf

Oon kuvannut hyvin vähän, joten mulla ei ole kuvia näytettäväksi, mutta koska haluaisin kuitenkin pitää tämän blogin edes jollain tasolla hengissä, niin päätin, että esittelen jotkin mun kirjahyllyn parhaista valokuvakirjoista. Nämä kaikki on sellaisia joihin huomaan palaavani väsymättä uudelleen ja uudelleen. Sellaisia jotka antaa ideoita ja intoa, ja joista löytyy joka selauskerralla jotain uutta löydettävää.

/

I've photographed very little, so I don't have anything to show, but as I would still like to keep this blog somehow alive I decided that it's time for me to list some of the best photography books I have. All these are from my bookshelf - books that I look through over and over again and never get tired with. Books that bring me ideas and passion. Each time there's always something new to be found.

---

Karin Székessy / Photography

sivuja: 216 / julkaisuvuosi: 2008 / kieli: saksa

Tää kirja oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin tän Museum für fotografien kirjakaupassa Berliinissä kun olin siellä viime kesänä ja tunsin heti, että tää se on. Tää on mun kirja, vaikka en ollutkaan koskaan ennen kuullu Karin Székessyn nimeä. Ja koska siellä oli vain muutama kappale enää jäljellä ja 9,95 euron hintalapulla varustettuna, niin ei ollu vaikea päättää ostanko vai en. Kirjassa on laaja valikoima Székessyn valokuvia katukuvista, ihmisistä ja koirista aina asetelmiin ja maisemiin saakka, mutta mulle kaikista vaikuttavin osa koko kirjasta oli naisista otetut alastonkuvat. Ne oli ihan kuin isku naamaan kun selasin ne ensimmäisen (ja toisen ja kolmannen...) kerran läpi. Székessyllä on uskomaton kyky ymmärtää valoa ja se tapa miten hän kuvaa naisen kehoa on ylitse kaiken sen mitä oon koskaan nähny - kaunista, seksuaalista, vetoavaa, arvoituksellista, herkkää ja hieman kummallista. Noi alastonkuvat olikin yksi suurimmista vaikutteista mun omaan työskentelyyn kun tein omakuvia siellä Berliinissä, joten oon varmasti paljon velkaa Székessylle.

Karin Székessy / Photography

pages: 216 / publishing year: 2008 / language: German

This book was love at first sight. I saw it in the bookstore of Museum für fotografie in Berlin last summer and I instantly felt that this is it. This is my book, though I had never heard about Karin Székessy before. And as there were only a few copies left and the price tag said 9,95 euros, I bought it. The book has a wide selection of Székessy's work, from street photos, people and dogs to still life and landscape, but for me the most powerful part were the female nudes. Those were like a punch to my face when I looked them trough for the first time (and second, and third...). Székessy has an amazing understanding of light, and the way she portrays a female body is just beyond anything I've ever seen - beautiful, sexual, appealing, mysterious, sensitive and little bit strange. Her nudes were one of the biggest influences for my self-portraits during my stay in Berlin, so I surely owe her a lot.

---

The Polaroid Book

sivuja: 352 / julkaisuvuosi: 2005 / kieli: englanti

Tää seuraava kirja on samoin Museum für fotografiesta Berliinistä viime kesältä. Ensin olin aika epäileväinen tän kirjan suhteen, koska Polaroid on nyt pari viime vuotta ollu niin ylihypetetty ja muodikas ilmiö, eikä toi kirjan kansi näyttäny kovin lupaavalta. Kannesta huolimatta kirjan sisältö osoittautu kuitenkin ihan mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ei kenties kovin yllättävää, että sen jälkeen kun ostin ton kirjan niin oon ollu kokoajan lähempänä ja lähempänä sitä hetkeä, että ostaisin itelleni Polaroid-kameran. Todennäköisesti ostankin sellasen ennen kesää, koska oon nyt jo pidemmän aikaa tuntenu, että oon todella jumissa valokuvauksen suhteen. Siks luulen, että uus työskentelymetodi, vaikkapa Polaroid, vois antaa mulle uusia ajatuksia.

The Polaroid Book

pages: 352 / publishing year: 2005 / language: English

Here's another book I bought from Museum für fotografie, Berlin last summer. First I was really skeptical with it, because Polaroid has been such a hyped and fashionable phenomena for the last few years and well, the book cover didn't look so promising. Anyway, despite of the cover, the book itself turned out to be full of great photos. Not so surprisingly since I bought the book, I've been more and more close to buying myself a Polaroid camera. I'll probably buy one before summer comes, because right now I've been really stuck with photography in general and I'm sure a new working method would give me some fresh thoughts.

---

Reijo Rinnekangas / Eurooppalainen yö

sivuja: 139 / julkaisuvuosi: 1992 / kieli: suomi ja englanti

Reijo Rinnekangas, tunnetaan kuitenkin paremmin taiteilijanimellä Rax Rinnekangas. Tää kirja saa mut aina haaveilemaan uusista paikoista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta, sekä erityisesti Espanjaan matkustamisesta. Lähinnä valon, maisemien, ihmisten ja värien vuoksi. Ja tietysti myös kielen takia. Tykkään ihan mielettömän paljon siitä miten Rinnekangas onnistukaan hallitsemaan laajat näkymät. Yleensä en pidä laajakulman käytöstä, koska oon siinä itse niin huono. On niin vaikeeta saada laajoja kuvia, jotka olisi harmonisia ja hengittäviä - ei liian täyteen ahdettuja, mutta Rinnekangas onnistuu siinä.

Reijo Rinnekangas / European Night

pages: 139 / publishing year: 1992 / language: Finnish and English

Reijo Rinnekangas, better known as Rax Rinnekangas. This book always makes me wanna see new places and meet new people, particularly I would love to go to Spain, because of the light, the landscapes, the people and the colors. And the language, of course. I also love how Rinnekangas manages to control the wider views and spaces. I'm not a huge fan of wide shots, I'm not good at it. I think it's difficult to make them look harmonic and not too full, but Rinnekangas succeeds in it.

---

Pentti Sammallahti / Täällä kaukana

sivuja: 255 / julkaisuvuosi: 2012 / kieli: suomi ja englanti

Tän kirjan suhteen mun piti tehdä valinta, että ostanko kirjan ja saan siihen Sammallahden omistuskirjoituksen vai ostanko syötävää seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Noh, valokuvaajana ja Sammallahden ihailijana päädyin tietysti kirjaan. Eikä kyllä pettäny - toi kirja on koskettavan kaunis ja se antaa tunteen, että jotain mielenkiintoista tapahtuu kokoajan. Tarkoitan sellaista joka voidaan ikuistaa valokuvaan niin, että siitä tapahtumasta ja hetkestä tulee huomattavasti enemmän kuin todellisuus josta se on peräisin. Siitä tulee jotain maagista, taianomaista. Ja oikeastaan mikä tahansa voi olla taianomaista, tarvitaan vain valoa ja se joku joka osaa löytää ja tallentaa sen, tarvitaan taikuri. Jos joku on valokuvauksessa taikuri, niin se on Sammallahti.

Pentti Sammallahti / Here far away

pages: 255 / publishing year: 2012 / language: Finnish and English

With this book, I had to make a choice whether I would buy the book and get it with Sammallahti's signature, or buy something to eat for the next two weeks. Well, obviously as a photographer and as an admirer of Sammallahti I chose the book. It didn't disappoint - it's hauntingly beautiful and it gives a feeling that there's always something interesting happening. I mean something that can be captured in a photograph in a way so that it becomes much more than the reality where it's from. It becomes magic. And actually anything can become magic, it just needs the light and the one who know's how to find and capture it, the magician. If someone is a magician in photography, that's Sammallahti.

---

Thierry des Ouches / France

sivuja: 235 / julkaisuvuosi: 2000 / kieli: ranska ja englanti

Thierry des Ouches oli myöskin mulle aivan uusi nimi, kun törmäsin hänen valokuvakirjaansa vajaat kolmisen vuotta sitten. Kirja on jälleen Berliinistä, Museum für fotografiesta, mutta ostin sen jo kesällä 2010. Taaskin melkein viimeinen kappale ja alennettuun hintaan 9,95 euroa. Täysin varma ostos. Valon ja tunnelman ohella ihailen etenkin värikuvien dempattuja sävyjä, laajoja, jopa elokuvallisia näkymiä sekä sitä miten kuvat on järjestetty kuvapareihin. Samankaltaiset värimaailmat tai tunteet vieretysten. Ja taas, tämäkin kirja saa mut kaipaamaan matkustelua. 

Thierry des Ouches / France

pages: 235 / publishing year: 2000 / language: French and English

Thierry des Ouches was also a totally new name for me when I found his book. Once again the book is from Berlin, from Museum für fotografie, but I bought it already back in summer 2010. Again, almost last copy and reduced price 9,95 euros. Immediate and great purchase. Besides the light and atmosphere, I really admire the dampened colors, wide, even cinematic views and the way the photos are put in pairs. Similar colors or feelings side by side. Also a book that makes me wanna travel.

---

Thames & Hudson PHOTOFILE / Saul Leiter

sivuja: 144 / julkaisuvuosi: 2008 / kieli: englanti

Tää pieni Saul Leiterin valokuvakirja on ostos Amsterdamista. Jo pelkästään kannen perusteella olin varna, että rakastuisin hänen valokuviinsa ja niin myös kävi. En oo ennen näitä kuvia, tai näiden jälkeen nähnyt kenenkään toisen valokuvaajan itseni lisäksi lähestyvän kuvauskohteitaan niin etäisesti kuin mitä Leiter lähestyy. Tarkoitan tällä sitä miten Leiter tuntuu lähes aina piiloutuvan jonkin taakse, tai jos ei suoranaisesti piiloudu, niin sitten hän käyttää heijastuksia tai ottaa kuvansa huurustuneen ikkunalasin läpi. Noi on niitä aivan samoja kikkoja, joita oon itsekin usein käyttänyt ja käytän edelleen. Joten siksi tuntuikin niin hyvältä löytää edes joku toinen valokuvaaja joka tekee samaa. En siis ole yksin.

Thames & Hudson PHOTOFILE / Saul Leiter

pages: 144 / publishing year: 2008 / language: English

This small book of Saul Leiter's photos is a purchase from Amsterdam. The cover already told me that I would love his work and so I did. Not before, not after, I've seen any other photographer besides myself approaching subjects so distantly as Leiter. What I mean by this is the way how he seems to almost always hide behind something, or if he's not directly hiding, then he uses a reflection or takes the photo through a steamed window. Those are the same manners that I've used a lot, and I still use. So it felt very comforting for me to find someone who does the same. That means I'm not alone.

---

Arno Rafael Minkkinen / Suomen kuvat / Homework

sivuja: 166 / julkaisuvuosi: 2008 / kieli: suomi ja englanti

Muistan kun menin siskon kanssa katsomaan Minkkisen näyttelyä Galleria Anhavaan keväällä 2008. Minkkinen oli paikanpäällä, joten ostin tämän uunituoreen kirjan ja sain siihen häneltä omistuskirjoituksen. Kuten Sammallahti, myös Minkkinen on taikuri, mutta omakuvien saralla. Hän yhdistää alastoman kehonsa maisemaan ja tulee osaksi sitä. Lopulliset kuvat ovat useimmiten tunnelmaltaan seesteisiä ja rauhallisia, mutta se miten hän pääsee näihin lopputuloksiin on usein jotain aivan päinvastaista. Hän on mies, joka on valmis ottamaan riskin saadakseen sen otoksen joka hänellä on mielessään. Kuvat ovat hämmentäviä ja omaperäisiä.

Arno Rafael Minkkinen / Suomen kuvat / Homework

pages: 166 / publishing year: 2008 / language: Finnish and English

I remember when I went to see Minkkinen's exhibition in Galleria Anhava with my sister in 2008. Minkkinen was there, so I bought the brand-new book and got his signature in it. Like Sammallahti, Minkkinen is also a magican, but in the area of self-portraits. He combines his naked body to the landscape and becomes part of it. The photos are mostly tranquil, but the way he creates them is often far from that. He is a guy who's willing to take a risk in order to get the frame he has in mind. The results are baffling and unique.

---

Valokuva Taiteeksi, Hannula & Hinkka -kokoelma

sivuja: 209 / julkaisuvuosi: 2013 / kieli: suomi ja englanti

Joskus tapahtuu seuraavaa: näet yhden ainoan kuvan ja olet samantien varma, että tulet ostamaan kirjan. Näin mulle kävi tämän kirjan kanssa. Näin ton mustavalkoisen Jan Saudekin ottaman valokuvan ensin Valokuvataiteen museon näyttelyssä täällä Helsingissä, ja sitten löysin sen myös kirjasta, joka julkaistiin samaan aikaan näyttelyn avajaisten kanssa. Toi valokuva on helposti yksi kiehtovimmista muotokuvista, jonka oon nähnyt. Sen lisäksi koko kirja on muutenkin yksi suuri aarre - se menee täysin yhteen mun valokuvamaun kanssa. Kirjan pääosassa ovat valo ja suomalaiset valokuvaajat, heidän työnsä. Nimetäkseni muutaman, kirjasta löytyy kuvia mm. seuraavilta: Timo Kelaranta, Antero Takala, Taneli Eskola, Matti Saanio, Kaj Bremer, Stefan Bremer, Touko Yrttimaa, Pentti Sammallahti, Hannele Rantala, Elina Brotherus, Marja Pirilä ja Ulla Jokisalo. Lukuisten eri valokuvaajien kuvat on myös osattu yhdistää todella hienosti yhteen, niin että kokonaisuus tuntuu ehjältä.Tämä on kaunis kuvakokonaisuus kompaktissa koossa.

Photography into Art, The Hannula & Hinkka Collection

pages: 209 / publishing year: 2013 / language: Finnish and English

Sometimes happens that you see one single photo and you're already sure that you'll buy the book.That's what happened for me with this one. I saw that black and white portrait by Jan Saudek, first in the exhibition in Museum of photography here in Helsinki, and then found it from the book that was published at the same time with the exhibition opening. That photo is easily one of the most fascinating portraits I've seen. On top of it, the whole book goes together with my taste in photography. Main focus is in the light and in Finnish photographers, in their work. To name some, there's photos from Timo Kelaranta, Antero Takala, Taneli Eskola, Matti Saanio, Kaj Bremer, Stefan Bremer, Touko Yrttimaa, Pentti Sammallahti, Hannele Rantala, Elina Brotherus, Marja Pirilä and Ulla Jokisalo. Last but not least it's nice how well different photos by various photographers are combined together. It's a beautiful mix of photos in a compact form.

---

Oodi simpukoille / An ode to seashells

Oon aina ollut enemmän tai vähemmän keräilijä, ja vaikka mun keräilykohteet onkin ajan kuluessa vaihdelleet, niin yksi kokoelma mulla on edelleen joka on kestänyt läpi vuosien. Kaunis kokoelma simpukankuoria. Aloin keräämään niitä suunnilleen seitsemän vuotiaana, ja nyt kun muutin viime kuun alussa uuteen asuntoon, niin törmäsin niihin hieman puolivahingossa. Siellä ne lojui parissa pahvilaatikossa ja hetkessä muistin kaiken, sen kuinka mulla oli tapana järjestellä niitä tuntikausia uudelleen ja uudelleen, ihailla niiden yksilöllistä kauneutta, tunnustella niitä käsissäni, yrittää laskea ne ja seota lähes aina laskuissa kun pääsin yli kolmensadan ja sen jälkeen asetella ne taas hellästi takaisin laatikoihin.

Vuosi sitten kun oltiin meiän valokuvaporukan kanssa opintomatkalla Amsterdamissa niin pääsin ensimmäistä kertaa kävelemään kunnon hiekkarannalla, joka oli täynnä simpukoita. Se oli huima elämys, kun siihen saakka ainoat itse luonnosta poimimani yksilöt olin kerännyt Vantaanjoen mutapohjasta. Hollannin rannikolla oli hieman eri meininki. Siellä tunsi olevansa jossain aivan toisessa maailmassa. Nämä valokuvat ovat oodi tuolle maailmalle ja simpukoiden uskomattomalle kauneudelle.

/

I have always been into collecting things, and though my targets have changed during time, there's one collection that has lasted over the years and still remains with me. A beautiful collection of seashells. I began to collect them when I was maybe seven years old, and now when I moved to this new flat I half accidentally came across with boxes full of them. In a second I remembered everything, how I used to arrange and re-arrange them for hours, admire their unique beauty, feel them in my hands, count them and then gently organize them back to boxes. 

A year ago when we had a school trip to Amsterdam I finally got a chance to walk on a real beach full of seashells. It was so wonderful. Before that I had only picked up some shells from the muddy river near to my home, so the coast of Netherlands was something totally mind blowing for me. To be there felt like being in a whole different world. These photos are an ode to that world and to the incredible beauty of seashells.

Self-portrait with seashells, 2012

Whispers I, 2012

Whispers II, 2012

Elämän jälkiä / Traces of life

Julkaisen nyt hieman poikkeuksellisesti vanhoja kuvia uudemman kerran, sillä tajusin että oon näyttänyt näistä kuvista täällä blogissa ainoastaan pienen esikatseluversion, eikä se oikeasti ole tarpeeksi. Tai muuten ehkä olisi, mutta tämä kuvasarja on hyvin omakohtainen ja siksi edelleenkin mulle tärkeä. Kyseessä on siis kouluprojekti, jonka kuvasin 2010 syksyn ja 2011 kevään välisenä aikana. Nimekseen lopullinen kuvasarja sai Elämän jälkiä, ja halusin kuvillani näyttää sellaista joka usein pyritään piilottamaan. Sellaista joka nähdään virheinä. Voisin tietysti viitata näillä sanoilla moneenkin asiaan, mutta puhun nyt arvista.

/

Here's a series of photos that I did as a school project between fall 2010 and spring 2011. The reason why I'm re-publishing and writing about this now is that I never really remembered to show the photos here in a proper size. In 2011 I only published a small preview, which I think isn't enough as this was and still is an important project for me. The series is called Traces of life and it's about revealing something that's usually hidden. Something that we see as flaws. With these words I could of course refer to many many things, but now I'm talking about scars. 

Koko valokuvasarja lähti oikeastaan omakuvista, koska multa itseltä löytyy aika paljon arpia ja oon aina kokenut vaikeaksi hyväksyä niitä. Erityisesti kun olin nuorempi, niin käytin paljon poolopaitoja jotta saisin peitettyä pystysuuntaisen arven, joka mulla on rintalastan kohdalla. Olin silloin hyvin epävarma itsestäni ja omasta kehostani, joten en halunnut herättää huomiota ja onnistuakseni siinä pukeuduin hyvin poikamaisiin vaatteisiin. Etenkään en halunnu, että mut nähtäisiin tyttönä. Se olis ollu jotain liian pelottavaa. Ajattelin, että jos näyttäisin sopivasti pojalta tai poikatytöltä, niin kukaan ei tulisi arvostelemaan mua ja mun ulkonäköä. Se oli tavallaan itsepuollustusta.

/

The whole thing began from self-portraits as I have quite many scars myself and I've always felt it difficult to accept them. Especially in my early teenage years I wore a lot of turtleneck shirts to cover a vertical scar that I have above breastbone. Back then I was very insecure about myself and my body, so I didn't want to draw any attention. To achieve that I wore very boyish clothes. I didn't want to be seen as a girl, as that was something too scary. I felt that if I would look like a boy, nobody would judge me and the way I look. It was kind of self-defense.

Kun sitten 2010 vuoden syksyllä otin ensimmäiset kuvat toisista ihmisistä tätä sarjaa varten, niin tunsin oloni edelleen kiusalliseksi. Kyse ei ollut niinkään itse arvista, vaan niistä puhumisesta. Ennen sitä kukaan ei ollut kysellyt paljoa, joten kuvaukset nostattivat tunteita pintaan. Tyhjän ja valkoisen studiotilan sijaan kuvasin jokaisen henkilön hänen omassa kodissaan, sillä ajattelin, että se toisi kuviin enemmän intiimiyttä ja tekisi myöskin kuvaustilanteesta niin rennon kuin mahdollista. Kevääseen 2011 mennessä olin kuvannut itseni lisäksi yhdeksän ihmistä. Tästä blogimerkinnästä jätin nyt kuitenkin kaksi kuvaa pois, sillä mun mielestä sarja on näin paljon tiiviimpi ja yhtenäisempi.

/

In 2010 when I took the first portraits of other people for this series I still felt awkward about my own scars. Not so much about the scars itself, but to talk about them. Before that no one had asked much. Instead of a plain white studio space I wanted to photograph each person in his or hers home. I thought that it would bring more intimacy to the photos and also make the shooting situation as relaxed as possible. By spring 2011 I had photographed nine people besides of myself. However, for this blog post I left out two photos, as I think the series is more coherent this way.

Siitä en tiedä tuleeko tämä sarja vielä joskus jatkumaan vai ei, mutta sen myönnän, että aihe houkuttaa mua edelleen hyvin paljon.

/

I have no idea, if I'm gonna continue this series and project some day or not, but I admit that I'm still very strongly fascinated by the theme.

Berliini, rakkaani / Berlin, my love

Oon nyt ollu melkein kuukauden Berliinissä, enkä haluaisi lähteä täältä yhtään mihinkään. Tää kaupunki on mulle niin inspiroiva, että täällä kävellessä, kuvatessa, ollessa tunnen vähän väliä pakahtuvani kun on vain niin paljon kaikkea. Kerroksia, ihmisiä, kasvoja. Tuntuu, että täällä oon taas päässyt kiinni omaan ilmaisuuni ja valokuvien pariin. Tajuan mitä teen ja myös luotan siihen, vaikka itse kuvien syntyprosessi on yhtä spontaani kuin aina ennenkin. En osaa suunnitella kuvia tai kuvauksia. Se ei vain oo mun juttu, ja oon vihdoin vähitellen alkanut myös hyväksymään sen. Mulla kuvat lähtee valosta, leikistä, havainnosta ja uteliaisuudesta. Sitten jos jotain on tapahtuakseen, loksahtaakseen kohdilleen, niin se tapahtuu... Jos valo, hetki ja mieliala on oikea.

Suurimman osan täällä otetuista valokuvista käsittelen ja julkaisen varmasti vasta kun oon takaisin Helsingissä, mutta näiden neljän kuvan kohdalla en voinut jäädä odottamaan. Nämä oli pakko tehdä valmiiksi nyt, sillä näissä kiteytyy se mikä tuntuu mulle tällä hetkellä omalta ja mitä kohti haluan edelleen jatkaa: yksinkertaisuus, herkkyys, kauneus ja voima.

/

I have been almost a month in Berlin and I would definitely love to just stay here. I find this city so inspiring, that I'm almost bursting because of all things, places and people. Berlin has so much. So many layers and faces. Also I feel that being here has made me more confident about my own photos and photography. I know what I'm doing, though I'm still working spontaneously and I can't really plan any photo or shoot that I do. That's not my thing and I have finally gradually started to accept that. Light, curiosity, play and observation are my starting points. And then, if something is supposed to be happen then it happens... if the moment, light and mood are right.

I'm sure that I'm gonna edit and publish most of the photos only when I'm back in Helsinki, but with these four photos I felt that I can't wait. I just can't, because these certainly have that something that I've been looking for and what I wanna continue with: simplicity, sensitivity, beauty and strength.

Stepping on a rose, 2012

Self-portrait I, Berlin (Homage to Patti Smith), 2012

Lean, 2012

Tämä on yksi niistä kuvista jonka otin Leanin kanssa. Lean on

nuori, mutta hyvin lahjakas laulaja/lauluntekijä ja hänen

kauniita biisejään voi kuunnella täältä!

/

This is one of the photos I took with Lean - he is a young but very 

talented singer/songwriter. You can listen to his beautiful songs here!

Self-portrait II, Berlin (Homage to Patti Smith), 2012

PS. Kuvissa näkyvä ihanan upea käsin painettu t-paita on Nikolaj Cyonin käsialaa!

/

PS. The hand printed t-shirt was made by Nikolaj Cyon, and I'm totally loving it!

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini / This is still my city

On aika kumma tunne tajuta yhtäkkiä olevansa onnellinen. Aiemmin musta on tuntunut näin kevyeltä ja iloiselta vain silloin kun oon ollu ihastunut tai rakastunut, mutta nyt ei oo mitään sellasta. On vain kevyt hyvä tunne, ja jonkinlainen ihana sisäinen helpotus ja vapaus oman itsensä ja menneiden asioiden suhteen. Huomaan, että elän enemmän hetkessä kuin aiemmin ja, että vaikka kaipaan kovasti ulkomaille, niin tiedän, että täälläkin on vielä paljon löydettävää ja ihmeteltävää.

/

It's a strange feeling to suddenly realize that I'm happy. Earlier when I felt this way I was always in love, so feelings of joy and happiness occurred through other people, but this time it's not that. I just have this glad easy feeling, and I also feel some kind of inner relief and freedom with myself. I realize that right now I'm living more in this moment than before, and even though I would love to be in somewhere else than here, I know that this place has still quite much to offer.

Itselleni / For myself

Nyt muistan taas miten jonkin asian näkeminen voi pysäyttää niin ettei ole väliä minne olin menossa ja miten kiireellä. Tai, että oli bussi johon piti ehtiä. Se on niin hyvä tunne - aika pysähtyy siihen hetkeen ja haluan vain katsoa kameran etsimen läpi ja saada sen kuvan.

Parhaimmillaan valokuvaus sekä rentouttaa, että antaa aivan järjettömän paljon uutta energiaa. Siitä on pitkä aika kun olisin kuvannut ihan vain itselleni, ilman ulkoisia pakotteita, joten ehkä sen takia nämä nimenomaiset kuvat nyt tuntuukin mulle niin tärkeiltä.

/

Now I remember the feeling when I see something and no matter where I was going or if there was a bus to catch, doesn't matter. I have to stop. It's such a good feeling - time stays still and all I wanna do is to look through the viewfinder and get the photo.

At its best photography can be both relaxing and good a way to get some new fresh energy. It's been a long time since I had photographed just for myself, so maybe that's why these particular images seem so important to me.

Naamioitunut / Disguised

Kuusi vuotta sitten multa syntyi jotain tämmöstä. Tuntuu aika huisilta katella näitä näin jälkeenpäin, koska tajuan, että näissä on pohjimmiltaan paljon samaa kuin siinä mitä teen nykyäänkin. Mun omat kasvot ja keho toimii mulle välineenä valokuvan tekemiseen ja tutkimusmatkailuun: mitä olen, kuka olen? Kaiken takana on voimakas halu mennä ylitse omista rajoistaan, kokeilla ja leikitellä, ja ennen kaikkea oppia hyväksymään oma itsensä.

Näitä maskeerauskuvia edelsi aina vähintään tunnin tai kahden verran keskittynyttä työskentelyä meikkien kanssa ja sen jälkeen puolen tunnin tai tunnin verran käytin lopputuloksen valokuvaukseen. Siinä oli jotain aivan äärimmäisen meditatiivista. Tekoprosessi oli se joka antoi eniten ja lopulliset kuvat oli vain tallenteita siitä kaikesta.

Eilen työskentelin yhden omakuvan parissa seitsemän tuntia. Siitä tuli samalla tapaa meditatiivinen olo. Tuntu äärimmäisen hyvältä keskittyä yhden kuvan tekemiseen niin täysillä ja pitkäjänteisesti. Luulen, että tuun jatkamaan samaan suuntaan.

/

I did these make-up experiments six years ago. The most interesting thing is that I'm still doing the same thing what I did back then. I use my face and body as an instrument to explore and create photos. Selfportrait is a journey and a way to try to reach over personal boundaries.

Pehmeässä valossa / In a soft light

Oon katsonut itseäni liian pitkään toisten ihmisten kautta. Pelännyt aina olevani vääränlainen tai tekeväni jotain väärin. Kun en haluaisi riidellä kenenkään kanssa. Jos voin estää riidan jättämällä oman mielipiteeni sanomatta, niin teen sen. Mieluummin olen hiljaa ja kärsin yksin kuin päästän pahimmassa tapauksessa helvetin irti. Riitely on niin pelottavaa.

Mutta jos pelkään näin suuresti yhteentörmäyksiä, niin en voi koskaan olla kenellekään toiselle aidosti läsnä. En voi olla rehellisesti oma itseni. Tällöin yritän vain mukautua sellaiseksi jollaisena uskon toisen osapuolen minut hyväksyvän. Mitä silloin olen? Kuka olen?

Yritin olla ihannekuva, mutta se ihannekuva olikin kuva jostain toisesta kuin minusta.

Olenko minä minä edes yhdessä näistä kuvista, vai olenko jokaisessa joku toinen? Onko nämä vain yrityksiä saada aikaan mielenkiintoinen valokuva?

 /

I've been looking myself through other people's eyes for way too long. Somehow I have always been afraid that I'll just mess things up or that there's something wrong with me. I don't like to argue with anyone. It's so scary.

But if I'm so afraid of conflicts I can't really be myself with anyone. Then I'm only trying to be someone whom I think the other person will accept. What or who am I then?

I tried to be a girl of his dreams, but now I see that he was dreaming of someone else.

Who is in these photos? Is it me or is it someone else? Are these just attempts to make interesting photos?

TEAK: Lokki / The Seagull

Anton Tsehov: LOKKI

Suomennos: Jalo Kalima
Ohjaus: Jarno Kuosa
Sävellys ja musiikin ohjaus: Mari Sainio
Lavastus: Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu: Kirsi Gum
Valosuunnittelu: Jonathan Miller
Valosuunnittelijan assistentti: Milka Timosaari
Äänisuunnittelu: Esa Mattila
Koreografinen konsultaatio: Anna Maria Häkkinen ja Jarkko Partanen

Rooleissa: Kai Bäckström, Essi Hellén, Johannes Holopainen, Misa Lommi, Aija Pahkala, Alisa Salonen, Asko Vaarala, Vesa Vatanen, Jesse Vinnari ja Aaro Wichmann

Viulut: Satu-Maija Aalto/ Erika Lukin-Laivuori / Meriheini Luoto
Alttoviulu: Aino Viren
Sello: Martti Laivuori
Klarinetti: Kristiina Virkkilä/Sebastian Brenner
Piano: Otto Falk
Laulu: Emma Suszko/Anu Ontronen

--

"Näen sattumalta pilven, joka on flyygelin muotoinen."

Jarno Kuosan ohjaaman Anton Tsehovin Lokki-näytelmän ensi-ilta oli TEAKissa 1.12.2011. Sitä ennen olin Annan kanssa kuvaamassa näytelmän harjoituksissa useampana päivänä.

Täytyy sanoa, että toi näytelmä veti mut todella kovaa mukaansa. Lokki-ihmisten kanssa oli niin suuri ilo työskennellä, että harmittaa edelleen etten ehtinyt kuvaamaan yhtäkään läpimenoa vaan ainoastaan harjoituksissa. Harmittelut on kuitenkin parempi unohtaa, sillä se kaikki missä sain ja ehdin olla mukana oli aivan mieletöntä. Tuntui hienolta päästä seuraamaan näytelmän rakentumista niin läheltä, kirjaimellisesti välillä kameran kanssa hakkeessa uiden.

Lähes kaikki kuvat otin vanhalla filmikameran manuaalitarkenteisella 50mm f1.8 -objektiivilla. Automaattitarkennuksen puuttuminen ärsytti jonkin verran, sillä osa hyvistä tilanteista meni täysin ohi vain sen takia etten ehtinyt tarkentamaan tai tarkensin hieman ohi, mutta yllättävän hyvin sillä silti pärjäsi. Tykkään ton nimenomaisen objektiivin polttovälistä ja pienestä syväterävyydestä niin paljon, että mun on vaikea vaihtaa kameraan mitään toista. Yhdet harjoitukset kuvasin koulun 35-105mm lainaobjektiivilla, mutta se ei tuntunut omalta. Johtopäätös: täytyy ostaa uusi 50mm objektiivi.

Kuvaamisten jälkeen kävin katsomassa Lokin ensi-illassa, sekä toisen kerran vielä puolitoista viikkoa myöhemmin. Jälkimmäisen kerran jälkeen olo oli näytelmästä niin vaikuttunut, että en saanut yöllä unta. Edelleenkin menee kylmät väreet kun muistelen muutamia kohtauksia ja tapahtumia, mm. Treplevin hyppimisiä ja rytmikkäitä tömistyksiä sekä niiden jälkeen seurannutta huutoa. Huh.

/

"My eye falls on that cloud there, which has the shape of a grand piano."

Just before December I photographed together with Anna Anton Tsehov's The Seagull directed by Jarno Kuosa . I'm still a bit disappointed that I only had time to shoot in shorter rehearsals, not when the actors went through the whole play without stopping. But despite of that I felt very much honoured to have an opportunity to see and photograph this play so close. There were moments when I literally swum in the woodchips with my camera.

I took almost all of the photos with my old 50mm f1.8 lens. The only minus of this great lens is that it works only with manual focus, so of course I wasn't quick enough and I missed some things, but I think it still worked quite nicely. I also tried 35-105mm lens that I got from school, but somehow it didn't feel right. Conclusion: I'll have to buy a new 50mm lens.

When the shootings were over and the play was ready I saw it two times. After second time I was so impressed that couldn't really sleep. And I still get shivers when I think about some scenes and things that happened - like Treplev's jumping and rhytmical stomping which were followed by a yell. Oh my.