Actiregularis

Tässä on lyhyt animaatiopätkä, joka syntyi "Taide ja talous kriiseissä" -nimisen kurssin päätteeksi. Äänipuoli on suomeksi, mutta uskoisin, että idea tulee videosta läpi vaikka ei kieltä ymmärtäisikään - tai niin ainakin toivon.

Idea ja käsikirjoitus: Kira Leskinen ja Otto Kaikkonen
Animaatio ja visuaalisen puolen editointi: Kira Leskinen
Ääninäyttely ja äänen editointi: Juri Leskinen

/

Here's a short animation clip that we did for a school course called "Art and economy in crises". The voice acting is in Finnish but I hope the idea comes through even if you don't understand the language.

Idea and scrip: Kira Leskinen and Otto Kaikkonen
Animation and visual editing: Kira Leskinen
Voice acting and sound editing: Juri Leskinen

Kolme omakuvaa / Three self-portraits

Selasin äsken läpi mun kuva-arkistoja ja löysin nämä kolme kuvaa. Aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, että nää on liian paljastavia ja siksi täysin julkaisukelvottomia - ensimmäinen ja toinen kuva alastomuuden takia ja sen vuoksi miten katson niissä kameraan, ja kolmas taas siksi, että siinä näkyy liian selvästi mun sierainten epäsymmetrisyys, joka on naurettavan pieni asia, mutta jota mun on edelleenkin hieman vaikea hyväksyä. Kuitenkin, näyttää siltä, että oon nyt menny muuttamaan mieleni. Nämä on kyllä paljastavia kuvia, mutta ei mun mielestä enää liian paljastavia. Omakuvissa mulla on aina ollu kyse rohkeudesta ja itseni ylittämisestä. Oon koittanu tutkia omia rajojani ja kun aika on ollu oikea, niin oon myös pyrkiny vähitellen menemään niistä yli. Siitä näissäkin kuvissa on jälleen kyse - joidenkin henkilökohtaisten rajojen ylittämisestä. 

(Klikkaamalla kuvia ne saa näkymään hieman suuremmassa koossa.)

/

I just discovered these three photos when I was looking through my archives. Earlier I thought that they are too revealing - the first and second one because of the amount of nudity and the way I'm looking to the camera, and the third because it shows too clearly the asymmetry of my nostrils, which is a ridiculously small thing, but still bit hard for me to accept. However it seems like I've now changed my mind. These are revealing, yes, but I don't think these are too much anymore. My self-portraits have always been about courage and the need of exceeding myself. I've been exploring my own boundaries and when the time has been right, I've tried to cross them little by little. That's also what these photos are about - crossing some personal boundaries. 

(If you click the photos you can see them in a slightly larger size.)

Selkeä hetki, 2012 / A moment of clarity, 2012

Vasemmalla / On left: Omakuva, jossa kädet muodostavat kolmion, 2012 / Self-portrait with arms forming a triangle, 2012 

Oikealla / On right: Pieni epäsymmetria, 2012 / A small asymmetry, 2012

She's in fashion - again!

Nämä kuvat on Kira Gluschkoffin muotikuvauskurssilta alkuvuodesta, mutta editoinnit on aivan uudet. Näin mun olis pitänyt editoida ne jo alun alkaenkin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks nii? Hih, nyt tuntuu, että nää näyttää mun kuvilta! Mageeta!

Malli: Marigona Shala / Meikki ja hiukset: Katariina Niemi

/

These photos are from Kira Gluschkoff's fashion photography course that I took part in the beginning of this year, but the editing is brand new. I think this is how I should have done it from the very beginning, but better late than never, righ? Hih, now these look like my photos! Cool!

Model: Marigona Shala / Make-up and hair: Katariina Niemi

Rahasarja / Coinage 2012/II

Oon kirjottanu viimesen viikon tai melkein kaksi mun kandityön tekstiä, enkä ole siksi ehtinyt paljoa valokuvaamaan, mutta haluan näyttää teille jotain. Tämä rahasarja julkaistiin jokin aika sitten - se sisältää tavalliset suomalaiset eurokolikot, mutta myös Helene Schjerfbeck -erikoiseuron, jonka mun äiti on suunnitellut ja veistänyt. Oon todella ylpeä mun äidistä ja iloinen, että mun ottamia kuvia oli käytetty tossa pakkauksessa noin hyvin. Lopullinen kokonaisuus näyttää ainakin mun silmiin aika tyylikkäältä ja yhtenäiseltä.

/

I've been really busy on writing my bachelor's thesis for the last week or two, so I haven't photographed much, but here's something I wanna show you. This coinage came out a while ago - it has the regular Finnish euro coins, but also the commemorative coin of Helene Schjerfbeck, which my mother has designed and sculpted. I'm very proud of my mum and glad that they used my photos so well in the package. I think the final result looks quite stylish and solid.

Yksinkertaista / Simple

Nää on tosi simppeleitä asetelmakuvia, mutta jotenkin tykkään näistä todella paljon.

/

These are just really simple still life photos, but somehow I like these a lot.

She's in fashion

 

 

 

Malli / Model: Marigona Shala
Meikki ja hiukset / Make-up and hair: Katariina Niemi

Otin nämä kuvat jo melkein kuukausi sitten Kira Gluschkoffin vetämällä muotikuvauskurssilla, mutta vasta nyt mulla on ollu aikaa ja jaksamista käsitellä näitä. Itse kuvat ei ole tyylillisesti todellakaan mitään tyypillisintä mua, mutta noita oli silti tosi hauskaa ja mielenkiintoista tehdä. Ja tekisinko ton uudelleen? Todellakin!

/

I took these photos on Kira Gluschkoff's fashion photography course already almost a month ago, but today was finally the day when I actually had time and energy to edit these. The photos are not typical me, not at all, but it was really fun and interesting to do the shootings. And would I do that again? Totally!

Pehmeässä valossa / In a soft light

Oon katsonut itseäni liian pitkään toisten ihmisten kautta. Pelännyt aina olevani vääränlainen tai tekeväni jotain väärin. Kun en haluaisi riidellä kenenkään kanssa. Jos voin estää riidan jättämällä oman mielipiteeni sanomatta, niin teen sen. Mieluummin olen hiljaa ja kärsin yksin kuin päästän pahimmassa tapauksessa helvetin irti. Riitely on niin pelottavaa.

Mutta jos pelkään näin suuresti yhteentörmäyksiä, niin en voi koskaan olla kenellekään toiselle aidosti läsnä. En voi olla rehellisesti oma itseni. Tällöin yritän vain mukautua sellaiseksi jollaisena uskon toisen osapuolen minut hyväksyvän. Mitä silloin olen? Kuka olen?

Yritin olla ihannekuva, mutta se ihannekuva olikin kuva jostain toisesta kuin minusta.

Olenko minä minä edes yhdessä näistä kuvista, vai olenko jokaisessa joku toinen? Onko nämä vain yrityksiä saada aikaan mielenkiintoinen valokuva?

 /

I've been looking myself through other people's eyes for way too long. Somehow I have always been afraid that I'll just mess things up or that there's something wrong with me. I don't like to argue with anyone. It's so scary.

But if I'm so afraid of conflicts I can't really be myself with anyone. Then I'm only trying to be someone whom I think the other person will accept. What or who am I then?

I tried to be a girl of his dreams, but now I see that he was dreaming of someone else.

Who is in these photos? Is it me or is it someone else? Are these just attempts to make interesting photos?

Valkoinen muotokuva / White portrait

Valkoinen muotokuva, osa 1 ja 2 / White portrait, part 1 and 2

Hannu Karjalaisen vetämällä liikkuvan kuvan kurssilla saatiin ekan pienen videoharjoituksen aiheeksi muotokuva. Teippasin paperin ylälaidasta muutamalla teipillä seinään, laitoin kameran päälle, hivuttauduin paperin taakse ja aloin painella paperia sormilla kasvojeni muotojen mukaan. Kiinnosti tietää millaisen omakuvan voisin tällä tavoin luoda, ja myöskin miltä itse tekoprosessi näyttäisi videoituna.

Videon sijaan esittelen nyt kuitenkin vain kaksi tekemisen ohessa syntynyttä valokuvaa, sillä videomateriaalista jäi uupumaan liikaa asioita: tarkennus ei meinannut osua kohdilleen ja valoa oli liian vähän (vaikka sitä ei valokuvista huomaakaan). Lisäksi jäin kaipaamaan lähikuvia, sekä vaihtuvia kuvakulmia. Ongelma oli siinä, että menin keksimään koko kuvausidean vasta yhdentoista aikaan illalla, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa sekä kuvaajan, että mallin roolit itse. Valokuvia tehdessä se vielä sujuu suht helposti, mutta videon kanssa huomasin homman olevan aivan mahdotonta. Siksi siis still-kuvia.

/

In a video making course we got a small assignment called "Portrait".

So I taped a large sheet of paper on the wall, pressed rec, moved behind the paper and started to press the paper with fingers on my face. I wanted to see what kind of portrait I could create that way, and also how the making process itself would look like on a video. However, the video clips didn't really turn out the way I would have wanted, so instead of a video I'll just show you two stills that I took during the process.

Hahmottelua / Sketching

Eilen teki mieli ottaa muutama kuva. En usko näiden kuvien olevan mitään valmista tai erityisen mielenkiintoista tällaisenaan. Nämä on lähinnä hahmottelua ja toivottavasti prosessointia jotain uutta kohti. Yritän vain tehdä sitä mikä tuntuu nyt luonnolliselta, itselle ajankohtaiselta ja hyvältä. Prosessityöpajan hengessä koitan muistuttaa itselleni, että tärkeintä on prosessi eli tekeminen, ei lopputulos.

/

Yesterday I took some photos. I don't think these are anything finished or particularly interesting, but more like sketching and prosessing towards something hopefully new. I try to do things that I feel natural and good to do right now. Most important is process, not final result.

Omakuvia / Self-portraits

"Dans le port d`Amsterdam / In the port of Amsterdam"

Referring to the song by Jacques Brel.

"At the first light"

"In red"

Valo- ja meikkikokeilua (ja ilmeitä). / Experimenting with light and make-up (and expressions).

Prosessityöpajan aikana huomaan taas palanneeni omakuvien pariin. Miksi otan omakuvia?

1. Muistoksi itselle, eli dokumentointimielessä.
2. Työskentelytapani takia. Oon luonteeltani aika spontaani kuvaaja ja luotan intuitioon. Kun näen oikean valon ja puitteet hyvään kuvaan, niin lähden vain samantien kuvaamaan ja kokeilemaan mitä syntyy. Useimmiten kun tätä tapahtuu, niin olen omassa kodissani, yksin. Eli ei ole ketään toista jonka voisin tunkea sinne kameran toiselle puolelle.
3. En osaa enkä edes halua suunnitella kuviani kovinkaan tarkkaan etukäteen. Kun lähden kuvaamaan niin harvemmin tiedän mitä lopputulos tulee olemaan. Entä jos kuvista ei tulekaan mitään ja olen käyttänyt niihin kolme tuntia? En siis halua vaivata toisia ihmisiä turhaan, itseäni kyllä useinkin.
4. Siinäkin tapauksessa, että joku suostuu tulemaan malliksi, niin ongelmaksi muodostun minä itse - en ole hyvä sanallistamaan mitä haluan ja haen. Miten kuvailisin kuvia joita en oikeastaan osaa edes vielä nähdä omassa päässäni? Menen herkästi tästä syystä lukkoon. Itseni kanssa kun työskentelen niin ei tarvitse selittää mitään, voin vain kokeilla asioita, joista syntyy vähitellen ideoita ja vähitellen myös se visio mahdollisesti lopullisesta kuvasta.
5. Mulla ei oo rohkeutta sanoa mallille, että voisitko sä pistää pään tohon kultakalamaljaan.
6. Itseni kanssa työskennellessä osaan keskittyä paremmin.
7. Tuntuu hyvältä jos voin saada itseni näyttämään kameran edessä siltä miltä haluan. Hyvä omakuva nostaa itsetuntoa.

/

It seems like I'm fond of self-portraits again. Why do I take self-portraits?

1. I want to document me and my life.
2. Because of the way I work. I'm quite spontanious photographer and I tend to rely on intuition. When I see the right lighting and place that could lead into a good photo I don't really think, I just take photos and look how things turn out. Most of the time when this happens I'm alone at home, so there's nobody else I could put in front of the camera.
3. I don't want to plan my photos beforehand. When I begin to photograph, I rarely know what I'm doing. I just try and try and fail and try again. Sometimes I use three hours and get just bad pictures, so I don't want to bother anyone else. I can bother myself.
4. Even if I had a model, there would be a problem. I'm not that good at verbalizing what I want. When I work with myself, I don't have to explain. I can just do and try different things.
5. I don't have guts to say to a model that can you put your head in that fishbowl.
6. I can concentrate better when I work on my own.
7. It feels good if I can make myself look the way I want in front of the camera. A good self portrait raises my self esteem.

Puolen vuoden benjihypyt.

Tein viime vuoden syyskuussa loikan - hypyn kohti itselleni tuntematonta, mutta jollain tavalla jo pitkään mielessäni pyörinyttä ja kiehtovaa aluetta, lehtikuvaa. En tiennyt, enkä erityisemmin edes uskonut sen olevan se mun juttu, mutta jokin sisäinen pakonomainen tunne ajoi siihen, että kysyin syksyllä elo- tai syyskuussa olisiko Aalto-yliopiston ylioppilaslehti Ainolla tarvetta uudelle kuvaajalle.

En uskaltanut rajata mitenkään sitä millaisia kuvia haluaisin ottaa. Sanoin kaiken kiinnostavan, etten vain menettäisi mahdollisuuksia, vaikka oikeasti olisin silloin mieluiten pysynyt erossa ihmisten kuvaamisesta. Tiesin edelleen jännittäväni ja saavani epämiellyttäviä sydämentykytyksia tuntemattomien ohjaamisesta kameran edessä, vaikka kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla jo Stefan Bremerin kontaktikuvauskurssin karaisema (olin toki osittain). Ja no, tietysti Ainosta sitten lävähti mulle heti ensimmäisenä henkilökuvauskeikka.

Jännitin, valmistelin, suunnittelin, hikoilin, panikoin ja stressasin sitä aivan liikaa suhteutettuna siihen, että itse kuvauksiin ja toimivan kuvan saamiseen meni loppujen lopuksi aikaa sellaiset viisi minuuttia. Hölmö!, joku sanoisi, mutta uskon että ilman kuvauksia edeltäneiden päivien tuskailua tuskin olisin voinut handlata kuvaustilannetta noin varmasti.

Mulla suunnittelu- ja ajatustyö luo parhaan pohjan itsevarmuudelle. Ja kun olen lähtökohtaisesti itsevarma kuvaustilanteen alkaessa, niin tajuan, että otettuani pari kuvaa tiedän useimmiten samantien toimiiko vai ei, ja mitä tehdä seuraavaksi. Käsikirjoitukset ja suunnitelmat lentää sadasosasekunnissa jonnekin aivoissa olevaan roskakoriin ja intuitio ottaa vallan johdatellen minut ihannetapauksessa tuntemattomammille luoville vesille. Jos taas näin ei käy, niin voin aina tukeutua niihin suunnitelmiin ja käsikirjoitettuihin ideoihin. On hätävara, vähintäänkin suunnitelma B.

Carolina von Schantz, Aino-lehti 7/2010

Jussi Valtonen, Aino-lehti 6/2010

Elissa Eriksson, Aino-lehti 1/2011

Entä nyt. Nyt, kaikesta stressistä ja jännityksestä huolimatta huomaan, että mitä enemmän kuukausia on kulunut, niin sitä enemmän tunnen olevani koukussa tähän hommaan. Jokainen kuvauskeikka on erilainen. Saan tavata uusia ihmisiä. Olen kiinni tässä päivässä ja ajan ilmiöissä. Joudun toteuttamaan valokuvaustani annettujen raamien puitteissa, jolloin mulla on rajoitettu vapaus. Se kaikki tuntuu hyvältä, haastavalta ja mielenkiintoiselta.

Mikä parasta, tuntuu, että melkein jokainen uusi kuvauskeikka tuo tullessaan tunteen, että onko musta tähän. Olenkohan sittenkin astumassa suurempiin saappaisiin kuin millä pystyn kävelemään? Se on sellainen paikka itsetutkiskelulle ja sille mihin musta on. Mitä haluan. Haluanko tätä, ja tänäänkin totesin luettuani mailin ja hermoiltuani hetken, että kyllä, tätä mä haluan. Enemmän kuin mitään. Haluan ylittää omat rajani ja antaa mahdollisuuden itselleni kehittyä.

Nyt Herralle kunnia, Aino-lehti 8/2010

Ja näyttää siltä, että ainakin mulle paras tapa kehittyä valokuvaajana on mennä päin haasteita ja niitä asioita jotka koen ehkä jopa vaikeiksi ja pelottaviksi. Henkilökuvaus ja studiokuvaus, siinäpä vasta mörköpari. Tai oli ainakin ennen, mutta kuvasin kuitenkin tämän kuukauden Ainoon henkilökuvat Maija Itkosesta, ja kyllä. Studiossa. Se oli todella mielenkiintoista, varmasti mielenkiintoisinta tähän mennessä ja lopputuloskin on jotain hauskaa. Kuvat on kuvattavan oloisia ja kuvat on mua, mutta aivan uudella vivahteella. Sellaisella jota haluan löytää itsestäni lisää.

Sydän lyö välillä epätahtia. Tää on mun tapa hypätä benjihyppyjä.

Ihme nainen, Maija Itkonen, Aino-lehti 2/2011 (Sivuhuomautuksena, että tämä viimeinen kuva ei päätynyt lehteen asti, mutta tykkään siitä kuitenkin älyttömän paljon.)

Kaupunki on meidän, Jussi Pajunen, Aino-lehti 3/2011 (Myöskään näistä tuo viimeinen ei mennyt lehteen, mut hei tyylikkäät kengät!)

P.S. Eikä tässä ole tietenkään ihan kaikkia Ainossa julkaistuja kuvia. Vain ne eniten benjihyppymäiset.