Pietari kuvin osa 3!

Reissun viimeiset kuvat! Paluujunan ikkunasta otetuista kuvista sentään näkee, että silloin vielä oli lunta, vaikka Pietarin keskusta olikin jo täysin keväinen ja lumeton.

Oi miksi, oi miksi Suomessa ei ole noin kauniita junia!





Matkakuume nousee joka kerta, kun katson näitä... huoh.

Mut täytyy sanoa, että vaikka kaipaankin Pietariin, niin Helsinki oli tänään todella kaunis. Aurinkoinen ja lämmin sää sai niin ihmiset, puut kuin rakennuksetkin heräämään pitkän talvihorroksen jälkeen henkiin. Kuvasin jazzia soittavia katumuusikoita, ohi juoksevia lapsia ja tytön ja pojan, jotka halasi toisiaan Aleksin ja Keskuskadun kulmalla. Harmi kun filmi loppui kesken, ja jäi muutama näkymä ikuistamatta. Kynttelikkö ikkunalaudalla ja värikkäät pyykit roikkumassa yhden sisäpihan pyykkinarulla. No, sellaista se on.

Poikkesin myös Fredan UFFissa, kun huomasin, että siellä on kahden euron päivät - ja eihän sieltä tietenkään sitten tullu poistuttua tyhjin käsin. Yks tyyppi nimittäin kanto kuin tilauksesta mun eteen laatikollisen just sinne tulleita vaatteita ja pääsin ensimmäisenä tsekkaamaan ne läpi. Löyty punainen kietaisuhame, keltainen kesätoppi, sininen huivi ja mikä parasta, ruusukuvioinen musta kesämekko, jota muistan katelleeni vähän aikaa sitten H&M:ssä. Ihan periaatteessa vältän vaatteiden ostamista uutena, mutta seuraan usein millasia vaatteita missäkin on ja nyt tuntu ihan mahtavalta törmätä just tohon mekkoon! Näyttää niin omalta!

Seuraavaks onkin sitten vuorossa operaatio nimeltä vaatekaappien läpikäynti ja toivottavasti onnistun karsimaan edes jotain pois. Ens viikon lauantaina mennään nimittäin siskon kanssa myymään Valtteriin ja ois hyvä tilaisuus päästä eroon turhasta.

Pietari kuvin osa 2!

Kuuntelen Leningradia ja juon kanelilla maustettua kaakaota. Haaveilen junamatkailusta Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Rakastan kevättä ja kevään valoa, mutta odotan kesää ja Berliiniä. Haalin kokoajan lisää tekemistä ja projekteja ja oon iloinen kaikesta siitä. Viikon kuluttua avajaiset.

Näiden kuvien myötä tulee sellanen olo, että haluan niin paljon matkustaa ja nähdä enemmän ja enemmän! Berliinin jälkeen vois olla vuorossa Moskova tai Kiova ja vielä joskus teen junareissun Venäjän halki Baikaljärven rannalle. Kunhan vain on aikaa ja rahaa, niin varmasti toteutan.

Valokuvaus on kiitollinen ammatti - voin hyvällä omallatunnolla nauttia kaikesta siitä mitä näen ja hakeutua sellasiin paikkoihin joihin koen suurinta vetoa. On ihanaa elää hetkessä, nähdä uusia paikkoja, kuvata ja kokea sellaista mitä ei ole ennen kokenut. Kuvat puhukoot puolestaan!

Jos voisin niin lähtisin heti tältä istumalta takaisin Pietariin, mutta en voi. Täytyy kai vain yrittää löytää pala Pietaria, Venäjää ja Itä-Eurooppaa täältä Helsingistä. Eiköhän sekin onnistu.

Pietari kuvin!

Edelleen on iso satsi kuvia skannaamatta, mutta eiköhän nää kerro jo jotain!














Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä kuva musta kattoterassilla juomassa teetä. Kiitokset Hetalle tästä aivan ihanasta kuvasta! :)

Pietarista.

Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ikinä Pietarissa meiän valokuvaosaston ihmisten kanssa ja oli aivan mahtava reissu! Ehdin torstain ja sunnuntain välillä kokemaan ja näkemään niin paljon, että vaikee uskoa ja sade-ennusteista huolimatta kaiken kruunas onneks mitä lämpimin ja aurinkoisin kevätsää.

Mulla ei ollu varsinaisesti mitään ennakko-odotuksia tai suunnitelmia, et mitä tehdä ja minne mennä, joten oli tosi vapaa olo. Se oli aivan hurja tunne kun astuin torstaina yhdeltätoista illalla ulos junasta ja käveltiin sillan yli ja Nevski prospektia pitkin hostellille. Ei siinä osannu kun ihmetellä ja yrittää katsoa joka suuntaan, että ei vaan missais mitään.

Reissun aikana käytiin baareissa ja tanssittiin. Syötiin sushia ja opin vihdoin edes huterasti syömään puikoilla. Löydettiin hämmentäviä pieniä galleriatiloja ja näin kauniita kauniita valokuvia. Juotiin Hetan kanssa teetä pienen tunnelmallisen kahvilan kattoterassilla ja harhailtiin metroasemalla. Käytiin Marin kanssa kirpparilla vähän keskustan ulkopuolella ja ostettiin puoliks ihanat retroverhot, joista mun osuus päätyy hameeksi sekä löysin myös keltaisen mekon, joka kuitenkin vähemmän hohdokkaasti on merkkiä H&M. Lisäksi saunottiin lauantai-iltana banjassa, eli yleisessä saunassa ja juotiin skumppaa, sekä päädyttiin lauantai-sunnuntai -yönä ortodoksikirkkoon pääsiäisyöpalvelukseen. Siellä oli asteen mahtipontisempi ja vaikuttavampi meininki kun täällä. Ja tottakai käveltiin ja kuvattiin, käveltiin ja kuvattiin ja käveltiin vielä vähän lisää.

Meiän hostellin sisäpiha oli mitä jännin paikka!

Se on hassua miten mieleen jäi tosi voimakkaasti joitain juttuja. Nuoret parit suutelemassa kaduilla. Metrovaunu joka keinu ja huoju, niin että selässä tuntu kylmät väreet. Loputtomat ränsistyneet sisäpihat ja sisäpihan sisäpihat. Punaiset muovituolit kattoterassilla ja venäläisen pojan kännykkä, jonka soittoäänenä oli joku Leningradin biisi, jonka tunnistin. Suolakurkkujen onkiminen suuresta lasipurkista ja vodkan juominen aamukuuteen. Ja se vodkashotti joka vastasi määrältään viinilasillista. Seinillä olevat pyöreät maalaukset, joita pysty pyörittämään. Istuminen terassilla, jonka viereisen rakennuksen seinään oli maalattu järjettömän kokoinen tukaani. Sen tajuaminen, että baaritiskillä yhden naisen piti ensin kirjottaa lapulle, että haluan kaljan ja se lappu piti sitten antaa viereiselle naiselle joka oli tiskin takana ja joka luki lapun ja sitten rupes vasta tapahtumaan (sitä ennen ehdittiin seisoskelemaan hyvä tovi baaritiskillä ja ihmettelemään, että miks kukaan ei huomaa meitä).

Järjettömän hyvät fiilikset jäi tosta kaikesta ja tuntuu, että nyt tiedän edes vähän mitä on oikeesti olla kaupunkilainen. Rakastuin Pietariin ihan täysin ja haluun päästä tonne pian taas uudelleen, ja muuallekin Venäjälle.

Postailen vielä kunnolla valokuvia tuolta reissusta kunhan saan filmit skannailtua! Tuli kuvattua neljä täyttä rullaa, joten menee vielä hetki ennen kuin saan kaiken koneelle.