Naamioitunut / Disguised

Kuusi vuotta sitten multa syntyi jotain tämmöstä. Tuntuu aika huisilta katella näitä näin jälkeenpäin, koska tajuan, että näissä on pohjimmiltaan paljon samaa kuin siinä mitä teen nykyäänkin. Mun omat kasvot ja keho toimii mulle välineenä valokuvan tekemiseen ja tutkimusmatkailuun: mitä olen, kuka olen? Kaiken takana on voimakas halu mennä ylitse omista rajoistaan, kokeilla ja leikitellä, ja ennen kaikkea oppia hyväksymään oma itsensä.

Näitä maskeerauskuvia edelsi aina vähintään tunnin tai kahden verran keskittynyttä työskentelyä meikkien kanssa ja sen jälkeen puolen tunnin tai tunnin verran käytin lopputuloksen valokuvaukseen. Siinä oli jotain aivan äärimmäisen meditatiivista. Tekoprosessi oli se joka antoi eniten ja lopulliset kuvat oli vain tallenteita siitä kaikesta.

Eilen työskentelin yhden omakuvan parissa seitsemän tuntia. Siitä tuli samalla tapaa meditatiivinen olo. Tuntu äärimmäisen hyvältä keskittyä yhden kuvan tekemiseen niin täysillä ja pitkäjänteisesti. Luulen, että tuun jatkamaan samaan suuntaan.

/

I did these make-up experiments six years ago. The most interesting thing is that I'm still doing the same thing what I did back then. I use my face and body as an instrument to explore and create photos. Selfportrait is a journey and a way to try to reach over personal boundaries.